Artikkeliarkisto

VSOP-ohjelmasta ja sen teemoista on julkaistu artikkeleita eri lehdissä.

Aima 2/2004

Pauliina Arola

Kansanedustaja Irina Krohnin lausahdus: "Lasta pitäisi jo päiväkodissa opettaa himoitsemaan puheenjohtajan nuijaa!" on kansalaisopintojen lempiajatukseni. Ihmisen valtautuminen oman itsensä mittaiseksi syntyy vastuun kantamisen ja vallan käyttämisen positiivisesta ja rakentavasta kokemuksesta. Jos aikuinen kokee koko elämänsä olevansa muiden tuuppima objekti, jolle edes pienimpään omaan elämään liittyvään asiaan vaikuttaminen on mahdotonta, kuinka kannustaa häntä yhteisölliseksi toimijaksi, kansalaiseksi?

Valtautuminen edellyttää myönteistä kokemusta osallisuudesta ja vaikutusvallasta. Demokratia on jotain, mikä pitää oppia. Aktiivinen kansalaisuus edellyttää sitä tukevia tietoja, arvoja ja taitoja. Ilman näitä on vaikeaa toimia aktiivisena, yhteisön elämään osaa ottavana kansalaisena. Korsgaard on määritellyt hyvin niitä taitoja ja pätevyyksiä joita aktiivinen kansalaisuus edellyttää. Aktiivinen kansalainen kykenee kommunikaatioon ja dialogiin, osaa elää toisten kanssa yhdessä, pystyy ratkaisemaan konflikteja väkivallattomasti ja uskaltaa neuvotella. Lisäksi hän ottaa osaa julkiseen keskusteluun, tunnistaa ja hyväksyy erilaisuutta ja osaa käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa.

Kansalaistaitoja oppii parhaiten käytännössä ja kantapään kautta. Mikä onkaan parempaa neuvottelutaitojen treenaamista tai ongelmanratkaisutaitojen hiomista kuin neuvottelu yhdistyksen rahoituskriisin ratkaisemista? Tai miten oppia paremmin argumentaatiotekniikkaa kuin vanhempainillassa kaupungininsinöörin kanssa, kun lapsien koulutien yhä edelleen turvaton? Kansalaisopintojen ohjaaja onkin parhaimmillaan valmentaja, joka tukee kansalaistaitojen vahvistumista käytännön tilanteissa ja niitä reflektoiden.

Kansalaisopintojen opiskelu on paitsi tutustumista yhteiskuntaan ja sen toiminnan tasoihin, mutta myös paikka, jossa opiskelija voi työstää omaa identiteettiään kansalaistoimijana. Tavoitteena on, että hän opintojen aikana löytää itselleen myönteisiä uusia aktiivisen kansalaisuuden ympäristöjä tai saa uusia näkökulmia toimintaympäristöihin, joissa hän jo toimii. Kansalaisopinnoissa korostuu myös valintojen tekemisen merkitys.

Kansalaisopintojen opettajan rooli täsmentyy valmentajan rooliksi. Tässä roolissa opettaja ohjaa opiskelijaa tiedon lähteille ja tarjoaa hänen käyttöönsä verkostonsa. Verkostoituminen kansalaistoimijoihin omalla paikkakunnalla ja vaikka maailmanlaajuisissakin verkostoissa tuo valmentajalle kaikupohjaa ja kontaktia kansalaisvaikuttamisen ja aktiivisen kansalaisuuden arkipäivään. Valmentajan tehtävänä on tukea opiskelijaa valinnoissa ja kannustaa häntä perustelemaan ratkaisujaan. Hän myös arvioi opiskelijan oppimista yhdessä hänen kanssaan ja ohjaaja oppijan projekteja sekä osaa juhlia onnistumisia.

Kansalaisopintojen parissa toimiva valmentaja osaa unelmoida, sillä hän jaksaa kuvitella - yhdessä toimijoiden kanssa - parempaa tulevaisuutta.  Kansalaisopintojen valmentaja tukee inhimillisyyttä ja yhteisyyttä. Hän voikin olla osaltaan pikakuluttamisen vastakulttuurin agentti: hän kannustaa sitoutumaan ja kantamaan vastuuta myös toisista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan.

Pauliina Arola on kansalaistoimija, joka työskentelee globalisaatio-ohjelman johtajana Crisis Management Initiative ry:ssä. www.cmi.fi

Juha Pasanen ja Tuija Lemmetyinen vastaavat kansalaisopintojen organisoinnista.

Aima 2/2004

Anja Hiltunen (kuva ja teksti)

Joensuun Vapaaopistossa syksyllä käynnistynyt kansalaisopintojen opiskelu on kypsymässä hienoiksi hedelmiksi

Joensuun Vapaaopisto oli valmis käynnistämään kansalaisopinnot, mikäli ilmoittautujia tulisi vähintään viisi. Ilmoittautujien määrä, beljätoista, yllätti järjestäjät iloisesti. Ilmoittautuneista muodostui neljä alaryhmää.

Vapaaopiston kansalaisopintomallin ydin on kunkin ryhmän omat projektit eli jonkin, esimerksiki ryhmän oman taustayhteisön tai taustayhteisöjen toimintaan liittyvän hankkeen toteuttaminen. Kahden naisen ryhmä Lehmon mammat valmistelee kylätapahtumaa asuinalueelleen Lehmoon. JOensuun Kotien puolesta ry:n nelijäseninen ryhmä teki kansalaisadressin Rantakylän laboratorion säilyttämiseksi. Joensuun seudun Leader-yhdityksen jäsenten tavoitteena on järjestää Ideapäivä-tapahtuma. Neljäs opintoryhmä on Rahoitus- ja tiedotusryhmä RATI, jonka projektina on tuottaa kevään aikana yhdistyksille ja järjestöille opas rahoituksen ja tiedotuksen järjestämisestä.

Projektien valmistumista tukevat kaikille yhteiset sekä valinnaiset, henkilökohtaiset opinnot. Yhteisissä opinnoissa tutustuttiin järjestötiedottamiseen, kokoustekniikkaan sekä yhteisön verkkosivujen tekemiseen. Henkilökohtaisina opintoina kurssilaiset ovat valinneet Vapaaopiston tarjonnasta mm. esiintymis- ja ilmaisutaitoa.  

Koulutussuunnittelija Juha Pasanen kertoo, että kansalaisopintojen sisältö rakennettiin kokonaan kurssilaisten toiveiden pohjalle. Siksi kurssilaisille on hankittu koulutusta myös opiston oman tarjonnan ulkopuolelta.

Ryhmien projektit tuodaan julkisuuteen huhtikuussa järjestettävän Aikuisopiskelijan viikon aikana.

Kansalaistoimintaa ei voi opettaa

Joensuun Vapaaopiston kansalaisopintojen kiinnostavin piirre on tavoite irtautua alamaisuuden kahleista.

- Ei suostuta valtiovallan työrukkasiksi, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki lähtee ryhmien tarpeista. Meille opintojen järjestäjille se on vaativa asia, Pasanen kertoo. Opiskelu on myös erittäin käytännönläheistä.

Pasanen kertoo löytäneensä opintomallille esikuvan Espanjasta tutustuessaan Tuiren Hindikan kanssa kylissä vapaan sivistystyön toimintaan.

- Kansalaisopinnot ovat vapaan sivistystyön näyttö siitä, että meillä on myös yhteiskunnallisia tehtäviä. Tämä opistojen vanha kansansivistyksellinen piirre on nyt hukassa.

Irti alamaisuudesta -otsikko kiehtoi myös opinnot organisoinutta kansalaistaitojen opettaja Tuija Lemmetyistä.

- Arvostan kansalaistoimintaa. Mutta toimintaa ei voi opettamalla opettaa, vaan osaaminen tulee kokemuksen kautta, Lemmetyinen sanoo.

Ryhmän jäsenten ja ryhmien toisiltaan saama vertaistuki on ollut tärkeää opintojen ja projektien edistymiselle.

- Opintojen aikana tutustuessaan myös pari yhdistystä on aloittanut yhteistyötä keskenään, Lemmetyinen kertoo.

Aima 2/2004

Anja Hiltunen (kuva ja teksti)

Aktiivisen kansalaisen opintoihin osallistuu oletettavasti jo valmiiksi varsin aktiivisia kansalaisia. Yksi sellainen on ainakin Joensuun Vapaaopiston kansalaisointojen Lehmon mammat -ryhmän jäsen Heta Suutela.

Suutelan ja Lehmon mammojen toisen jäsenen Kirsi Riikosen taustajärjestö ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton KOntiolahden paikallisyhdistys, joka on organisoimassa huhtikuuksi KOhtiolahden Lehmoon kylätapahtuman. Tapahtumassa paikalliset yhdistykset ja yritykset esittelevät toimintaansa ja virittävät myös yhteistyötä. tapahtuman järjestäminen on Lehmon mammojen kansalaisopintojen opintoprojekti, ja tärkeä sellainen.

- Kirsin kanssa mietittiin, olisiko kylätapahtuma tullut ilman Vapaaopiston kansalaisopintoja. Kylätapahtuma on merkitty meidän paikallisosaston toimintasuunnitelmaan. On tärkeää, että me, siis paikallisosasto, olemme tapahtuman järjestäneet, Suutela kertoo. 

Suutela on tyytyväinen kansalaisopintoihin, erityisesti niiden käytännönläheisyyteen. Hän kertoo myös sitoutuneensa hyvin opiskeluun.

- Se johtuu opiskelun vapaaehtoisuudesra. OPinnot ovat myös sillä tavalla toimivat, että jokainen voi ottaa niistä sen, mitä tarvitsee.

- Itse osallistuin opintoihin sen vuoksi, että jo ennen opintoja idea-asteella olleen kylätapahtuman suunnittelulle tulee raamit. Halusin myös oppia, miten teoriasta tulee käytäntöä, eli miten toiminta pannaan vireille.

- Tietysti myös tietopuolisista opinnoista on ollut hyötyä: Kun eilen poliisi oli kertomassa, valkeni moni asia lainsäädännössä. Ettei kompastu kaikkiin karikoihin, kun toteuttaa jotain pitkästä aikaa tai ensimmäistä kertaa.

- Opintojen aikana olen myös havainnut saman kuin jo aiemmin, että ryhmissä on voimaa. Se olis myös yksi syy aloittaa opinnot.

Aktiivisen kansalaisen opinnoilla on Suutelan mielestä laajat kerrannaisvaikutukset. Opinnot eivät hyödytä vain niissä mukana olevia, vaan koko taustayhteisö hyötyy - Lehmon mammojen tapauksessa jopa koko kylä.

- Haluamme järjestää kylätapahtuman siksi että Lehmon kylä muuttuu ja kyläläisten, yritysten ja yhdistysten kannalta muutos on merkittävä. Siksi esitimmekin kyläläisille, yrityksille ja yhdistyksille kutsukirjeessä kysymyksen: "Haluammeko asuinpaikkamme olevan tulevaisuudessa vireä kylä vai uinuva taajama kaupungin kyljessä?". Kylän ylläpitoon tarvitaan ponnistuksia. Kylä ei pysy elävänä itsestään, Heta Suutela toteaa.

Aima 2/2004

Teija Enoranta

Tietoyhteiskuntavalmiuksien opintokokonaisuutta kokeiltiin Viittakiven opistossa Hauholla monikulttuurisella kymppiluokalla ja Hämeenlinnassa maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksessa keväällä 2003. Viittakiven piloteissa painotettiin viestinnän, vuorovaikutuksen ja osallisuuden taitojen harjoittelua. Tärkeitä alueita olivat oman roolin ja vaikuttamisen mahdollisuuksien pohtiminen. Opiskelijoina oli nuoria ja aikuisia, suomalaisia ja maahanmuuttajia.

Tietoyhteiskuntavalmiuksia opiskeltiin äidinkielen ja ATK:n kurssien yhteydessä. Nuorilla oli paljon työstettävää oppimaan oppimisen taidoissa, vuorovaikutustaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa, vanhemmilla taas teknisissä käyttövalmiuksissa.

Draama avuksi

Suurin osa opinnoista tehtiin ryhmätöinä ja projekteina, lähiopetuksessa tai verkossa. Verkkotyöskentely motivoi opiskelijoita ja toi tervetullutta vaihtelua opiskeluun isossa ryhmässä. Reilusti yli puolet työskentelystä tehtiin avaamatta tietokoneita tai kännyköitä. Käytimme paljon toiminnallisia menetelmiä, soveltavan draaman harjoituksia ja kuvatyöskentelyä.

Tietokone ja verkko ovat varsinkin nuorille tuttuja. Aikaa käytettiinkin uusien näkökulmien avaamiseen ja kriittisen, omakohtaisen pohdinnan herättelyyn. Tarkastelimme omia taitoja toimia tietoyhteiskunnassa ja vaikuttamisen motiivia ja tavoitteita. Keskityimme paljon jo opitun näkyväksi tekemiseen, opitun tunnistamiseen ja kriittisen tietoisuuden herättelyyn.

Kaiken aikaa opiskelijoilla oli ahaa-elämyksiä: "Tämänhän jo osaan, en tiennytkään että tätä pidetään tärkeänä!" Nämä hetket tukivat sitä tunnetta, että opintokokonaisuudessa on kyse etupäässä olemassa olevien taitojen tunnistamisesta ja niiden siirtämisestä uuteen ympäristöön, tieto- ja viestintäteknologian mukanaan tuomien muutosten suhteellistamisesta ja asettamisesta ihmisen mittakaavaan sekä oman roolin kuvaamisesta tietoyhteiskunnan toimijana.

Kriittisyys kasvoi

Palautteessa ryhmä koki hallitsevansa riittävän hyvin taidot joita ajatteli tarvitsevansa ympäristössä, jonka mielsi tietoyhteiskunnaksi. Arviointitehtävissä syntyi ahaa-elämyksiä siitä, mitä uutta varsinainen käsittely olikaan tuonut. Arviointeja opintojen alkupuolelta loppuarviointeihin verrattaessa näkyy kriittisen asenteen kehittyminen; opiskelijat kiinnittivät huomiota varsin kriittisesti verkon sisältöihin ja sen tarjoamien palveluiden tasoon.

Viestinnän, vuorovaikutuksen ja vaikuttamisen sisältöjen painottaminen vaikutti voimaannuttavasti. Opiskelijat oppivat, että heidän mielipiteillään on merkitystä, niitä kannattaa esittää ja miettiä miten niitä esittää. Ohjaajan osuus on tärkeä opiskelijoiden aiemmin opitun näkyväksi tekemisessä. Tavoitteena oli olla arvottamatta sitä sisältöä, jota opiskelijat hahmottivat omalle tietoyhteiskunnalleen. Pyrkimys oli avustaa heitä kuvaamaan sitä yhteiskuntaa, jossa kokevat nyt elävänsä, uumoilemaan sellaista yhteiskuntaa jossa haluaisivat elää ja kehittämään niitä taitoja, joilla voisivat rakentaa myös tietoyhteiskuntaa omaksi maailmakseen.

Kansanopistolehti 2003 (lehdessä lyhennetty versio alla olevasta artikkelista)

Leena Saloheimo

Vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys VSOP -kehittämisohjelmassa on tarjolla opintoja sekä opistojen työyhteisöille että yksittäisille työntekijöille. Yhteisöllisyysopintojen (10 ov) rinnalle on suunniteltu vapaan sivistystyön yksilöopintokokonaisuus (5 - 10 ov), jonka osallistujat voivat koota opintomoduuleista. Uutta on myös vapaan sivistystyön johdanto-opinnot (2 ov), jonka puitteissa sekä alan uusilla että kokeneilla työntekijöillä on mahdollisuus pohtia omaa työtään sekä vapaan sivistystyön tehtävää ja sen kehittymistä. VSOP-opettajaväylä avaa pedagogisen pätevöitymismahdollisuuden niille opistoissa opetus- ja ohjaustehtävissä työskenteleville, joilla on jo soveltuva korkeakoulututkinto.

Kaikissa VSOP-opinnoissa osallistujat tapaavat muita vapaan sivistystyön tekijöitä, oppivat toistensa kokemuksista ja voivat luoda verkostoja.

VSOP-ohjelmassa on järjestetty yhteisöllisyyskoulutusta vapaan sivistystyön oppilaitosten työyhteisöille vuodesta 2000. Kolmas koulutuskierros on parhaillaan menossa. Noin vuoden kestävään yhteisöllisyyskoulutukseen on tähän mennessä osallistunut yli 500 oppilaitosten eri henkilöstöryhmiin kuuluvaa työntekijää. Kansanopistoista mukana on ollut tehtäviltään monipuolisin kokooma ihmisiä - onhan opiston työyhteisön hoidossa hyvin laaja-alainen tehtävä opistotoiminnan luonteen mukaan. Opiskelijoita on ollut johtajia, opetus- ja toimistohenkilöstöä sekä ruoka- ja kiinteistöhuollon henkilöstöä. Yhteisöllisyysopintoihin on osallistunut kaksikymmentä kansanopistoa; niistä kolme on ollut ruotsinkielisiä.

Kuusi hyvää syytä lähteä yhteisöllisyysopintoihin

VSOP-ohjelma tarjoaa edelleen kaudella 2003 - 2004 yhteisöllisyysopintoja (10 ov) opistojen ja niiden työntekijöiden osaamisen kehittämiseen. Opinnot sopivat myös opistorajat ylittävien verkostojen työn suunnittelun ja yhteisen otteen vahvistamisen apuvälineeksi. Mukaan voi myös tulla samaa työtä tekevän kollegan kanssa. Koska yhteisöllisyysopinnoissa on kyse työyhteisön kehittämisestä, edellyttää niissä onnistuminen sitä, että oppilaitosten johto on tuntee koulutuksen vaatimukset ja tukee henkilöstöään aktiivisesti käytössään olevin keinoin. Opintoryhmiä järjestetään eri puolille maata.

Seuraavassa esitetään kuusi hyvää syytä yhteisöllisyysopintoihin osallistumiseen. Viisas opistonjohtaja painaa ne mieleensä ja ottaa esiin kevään henkilöstöpalavereissa.

1 Koulutus on työkalu opiston strategisessa johtamisessa. Julkisen rahoituksen supistuminen, aikuiskoulutuksen markkinaorientaation voimistuminen, tutkintotavoitteisen koulutuksen kilpailu, väestörakenteen muutos ovat yhteiskunnallisia kehityskulkuja, jotka edellyttävät opistoissa strategista harkintaa ja tuovat uusia tehtäviä. Toiminnan painopisteen mahdollinen uusi suunta, organisaation muutokset, uuden rehtorin tulo ovat prosesseja, joihin tarvitaan työyhteisön yhteistä pohdintaa ja puhetta. Noin vuoden kestävä yhteisöllisyyskoulutusohjelma voi olla koko työyhteisön tutkimusmatka, jossa määritellään toiminnan suunta ja hankitaan tarkoituksenmukaiset työvälineet.

2 Tutkimus- ja kehittämishankkeet vahvistavat toimintakykyä. Työssä ja siihen liittyvissä valinnoissa tarvittava asiantuntijatieto kehittyy kokemuksen ja uuden informaation synnyttämän oivalluksen kautta. Kyse on tutkimuksesta sen arkisessa ja välttämättömässä muodossa. Yhteisöllisyysopinnot rakentuvat tutkimus- ja kehittämishankkeiden ympärille. Hankkeet kohdentuvat arjen säröihin, jotka ovat ehkä olleet pinnalla jo pitempään, mutta joihin ei ole ollut aikaa tarttua perusteellisemmin. Hankkeet voivat olla koko työyhteisön tai tehtävänmukaisen ryhmän yhteisiä tai kunkin osallistujan omaan työpanokseen liittyviä. VSOP-kehittämishankkeiden tiivistelmät kootaan tietokantaan osoitteessa http://vsop.vsy.fi. Hakukoneen avulla voi tutustua eri oppilaitoksissa tehtyihin hankkeisiin.

3 "Kieleni rajat ovat maailmani rajat." Yhteisöllisyysopintojen seminaarit ja lukupiirit syventävät käsitteistöä sekä kehittävät selittämisen ja päättelyn taitoja. Lukupiiri on mukava muoto jakaa kiinnostavien kirjojen lukemista, puhua ja sovittaa luettua omiin ympäristöihin ja työyhteisön todellisuuteen. Samalla muokkautuu työnteon yhteinen kieli.

4 Henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan voi valita mielekkäitä kursseja ja koulutusohjelmia. VSOP-ohjelmasta korvataan myös sellaisten valinnaisten opintojen opintomaksuja, jotka vahvistavat osallistujien henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaisesti ammatillista osaamista tai työssä jaksamista. Tämä on oivallinen tilaisuus laajentaa työyhteisön jäsenten osaamista, kun opiston omat määrärahat eivät ehkä siihen riitä.

5 Yhteisöllisyys on taitoa toimia tavoitteellisesti. Opiston asiantuntijuus on kudelma, jossa on monta kutojaa. Opiston toiminta muodostuu monenlaisten toimijoiden osaamisesta. Parhaimmillaan kokonaisuus näyttäytyy toiminta-ajatuksen mukaisesti aikuiskoulutuksen asiantuntijuutena. Siihen vaikuttaa opetushenkilöstön lisäksi toimiston, hallinnon sekä tilojen kunnossapidon työntekijöiden panos. Yhteisöllisyysopinnot ovat mainio mahdollisuus etsiä yhdessä parhaita käytänteitä ja luoda hyvä keskinäinen vuorovaikutus sekä työn iloa.

6 Opinnot voivat olla osa pedagogisia opintoja. Pedagoginen osaaminen on pätevää taitoa kaikille opiston piirissä työskenteleville, joiden arkea on neuvominen, ohjaaminen ja opastaminen. Innostava ilmapiiri ja vuorovaikutus ovat aikuiskoulutustoiminnan lähtökohtia. Yhteisöllisyysopinnot hyväksytään osaksi opettajan pedagogisia opintoja henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaan VSOP-yhteistyöyliopistoissa (Helsinki, Jyväskylä, Tampere, Lappi).

Yksilöopinnot vapaan sivistystyön tekijöiden osaamisen kehittämisessä

Kaikilla vapaan sivistystyön oppilaitosten työntekijöillä ei ole mahdollisuutta lähteä opiskelemaan työyhteisönsä kanssa. Ensi syksystä alkaen järjestetään myös yksilöopintoja, jotka on tarkoitettu yksittäisille osallistujille. Opiskelijat aloittavat aina vapaan sivistystyön johdantokokonaisuudella (2 ov, ks. esittely jäljempänä) ja opiskelevat lisäksi tarjolla olevista moduuleista 1 - 3 niin, että kokonaisuudesta tulee vähintään 5 ov:n laajuinen. Moduuleihin on poimittu joitakin johtamiseen, opettamiseen ja opistotoimintaan yleisemmin liittyviä aihepiirejä.

Yksilöopinnoissa opiskelija suorittaa johdanto-opintomoduulin ja vähintään yhden muun moduulin samaan yliopistoon. Muiden yliopistojen moduuleita voi ottaa valinnaisiksi opinnoiksi. Valinnaisia opintoja voi ottaa myös muusta koulutustarjonnasta ja saada VSOP-ohjelmasta korvausta opintomaksuista.

Yksilöopintomoduulit 2003 - 2004

• Tiedonjakajasta oppimisen edistäjäksi 2 ov (Palmenia, Helsingin yliopisto)

• Kouluttaminen verkossa 3 ov (Palmenia, Helsingin yliopisto)

• Oppiminen ja ohjaus 3 ov (Lapin yliopisto)

• Näkemystä, kokemusta ja välineitä henkilöstöjohtamiseen 3 ov (Eduta-instituutti, Tampereen yliopisto)

• Oppilaitosyhteistyö ja vaikuttaminen 3 ov (Eduta-instituutti, Tampereen yliopisto)

• Keskinäisviestintä 2 ov (Lapin yliopisto)

• Asiantuntijaviestintä 2 ov (Lapin yliopisto)

• Opisto tutuksi - ideoita ja tehoa viestintään ja markkinointiin 3 ov (Eduta-instituutti, Tampereen yliopisto)

• Ideasta internetiin -verkkokurssi 3 ov (Palmenia, Helsingin yliopisto)

• Työyhteisön vuorovaikutus 3 ov (Palmenia, Helsingin yliopisto)

Kaikkiin moduuleihin voi osallistua kuka tahansa kansanopistossa, kansalaisopistossa tai opintokeskuksessa työskentelevä. Yksilöopintojen moduulien opintoryhmät sijoittuvat lähinnä yliopistojen kotipaikkakunnille, jossain tapauksissa tarpeen mukaan muuallekin.

Johdanto-opinnoista tietoa ja näkemystä vapaaseen sivistystyöhön

Vapaan sivistystyön johdanto-opinnot (2 ov) soveltuvat hyvin vapaan sivistystyön erilaisille työyhteisöille, mutta niihin voi osallistua myös yksin. Opintojakso sisältyy kaikkiin muihin VSOP-koulutuskokonaisuuksiin - yhteisöllisyys- ja yksilöopinnot aloitetaan sillä - mutta sen voi suorittaa myös erillisenä. Opinnot paikkaavat jossain määrin sitä aukkoa, joka syntyi, kun vapaan sivistystyön omasta opetusharjoittelusta luovuttiin.

Kokonaisuus on hyvä perehdytys vapaan sivistystyön kentän uusille työntekijöille ja tarjoaa myös pidempään alalla työskennelleille aineksia työnsä lähtökohtien arvioivaan tarkasteluun. Opinnot antavat aineksia ja työkaluja vs-työmuotojen ja kehitystekijöiden omakohtaiseen jäsentämiseen sekä niiden tehtävän perustelemiseen. Opinnoissa pohditaan nykytilannetta kunkin oman työn näkökulmasta, kurkistetaan nykytilanteen takana oleviin paikallisiin ja yleisiin kehityskulkuihin ja arvioidaan oman työn ja organisaation tulevaisuuden näkymiä.

Koulutuksen toteuttajat, rahoitus ja opintoihin hakeminen

VSOP-koulutusta toteuttavat aikaisempaan malliin Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Lapin yliopistot ja Humanistinen ammattikorkeakoulu. Koulutus on osallistujille maksutonta; rahoittajana on opetusministeriö. Opinnot alkavat syksyllä 2003.

Hakemukset lähetetään Vapaan sivistystyön yhteisjärjestöön (Uudenmaankatu 17 B 28, 00120 Helsinki) 15.5.2003 mennessä. Haluaika opettajaväylään umpeutuu 16.4.2003, mutta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sen jälkeenkin VSOP-sihteereihin.

Lisätietoja
- kaikkiin opistoihin lähetetyistä VSOP-koulutusesitteistä. Lisää esitteitä lähetetään pyynnöstä.
- VSY:n kotisivuilta osoitteesta www.vsy.fi/vsop.
- VSOP-sihteereiltä, puhelinnumero on 09 - 646 505,
sähköpostiosoitteet leena.saloheimo@vsy.fi ja anneliina.torronen@vsy.fi.

Aikuiskasvatus 1/2003

Leena Saloheimo

Vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys (VSOP) on kehittämisohjelma, joka koostuu kolmesta osa-alueesta. Niistä on nyt esittelyvuorossa tutkimus. Kahdesta muusta, henkilöstökoulutuksesta sekä visiosta ja yhteishankkeista kerrottiin Aikuiskasvatuksen numerossa 4/2002.

Tutkimuksen osahankkeessa pyritään lisäämään ja vahvistamaan vapaan sivistystyön työmuotoja ja keskeisiä teemoja koskevaa tutkimustietoa, rakentamaan alan tutkijoiden verkostoa ja lisäämään vuorovaikutusta tutkimusmaailman ja vs-kentän välillä. Monet ilmiöt ja tutkimusteema ovat yhteisiä ja kiinnostavia aikuiskoulutuksen eri toimintakenttien kannalta. Tässä kehittämisohjelmassa halutaan korostaa myös vapaan sivistystyön oman näkökulman ja omien lähtökohtien merkitystä sekä tutkimuksen kohteena että viitekehyksenä.

Verkostossa on useita kymmeniä tutkimukseen orientoituneita. Suurin osa verkoston jäsenistä tekee tutkimusta osana akateemista jatkotutkintoa. Verkosto on vielä hajanainen; sen kiinteyttäminen sekä temaattisten ja/tai alueellisten yhteistyömuotojen kehittäminen on edessä. Monet tutkimukset etenevät hitaasti, koska niiden tekijät ovat kiinni varsinaisessa työssään rehtoreina, opettajina tai suunnit-telijoina. Vapaan sivistystyön tekijöiden tutkimuksen tekoa on tuettu apurahoin, joiden yksi tarkoitus on vapauttaa tekijät määräajaksi leipätyöstään tutkimuksen äärelle. Vs-tutkijat tapasivat parin-kymmenen hengen voimalla viimeksi elokuussa 2002 Kuopiossa kesäseminaarissa, jossa käsiteltiin kahdentoista osallistujan tutkimusta tai tutkimusideaa. VSOP-ohjelmasta rakennetaan yhteistyösuhteita myös tutkimusseuroihin ja muihin aikuiskasvatusalan tutkimuksen toimijoihin ja osallistutaan niiden järjestämiin tilaisuuksiin.

Vapaan sivistystyön tutkimuksen kehittämisen edellytyksenä on tavoitteellisen, pitkäjänteisen ja täystoimisen tutkimustoiminnan aikaan saaminen. Yliopistojen aikuiskasvatustutkimusta harjoitta-vien laitosten ja VSY:n edustajien kesken on nostettu esiin uudelleen keskustelu vapaan sivistys-työn tutkimusohjelman toteuttamisesta. Työnimellä "Kansan sivistys liikkeessä" on ideoitu yliopistojen yhteistä tieteidenvälistä tutkimusohjelmaa. Ideointivaiheessa mukana ovat olleet Helsingin, Joensuun, Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen aikuiskasvatustutkimuksen edustajat. Ohjelma pyrkii hahmottamaan vapaan sivistystyön ajankohtaisia haasteita tarkastelemalla kansaa, sivistystä ja liikettä yhdessä, suhteessa toisiinsa. Tähän liittyy tavoite niiden merkityksien ja yhteyksien esiin tuomisesta historiallisesti kehkeytyvinä, sisäisesti jännitteisinä ja moninaisina. Ohjelman yhtenä tarkoituksena on jo olemassa olevan tutkimuksen kokoaminen ja uudelleen jäsentäminen sekä poikkitieteellisen yhteistyön kartoittaminen ja rakentaminen kasvatus-, yhteiskunta- ja historiatieteisiin. Ohjelma pyrkii lisäksi tarkastelemaan kansaa, sivistystä ja liikettä maantieteellisesti ja vapaan sivistystyön organisoitumisen kannalta monikerroksisesti ja siksi tarkasteluissa on yhdistettävä kansainvälinen, kansallinen ja alueellis-paikallinen taso. Tutkimusohjelman pohjapaperi on tekeillä tätä kirjoitettaessa.

Sekä tutkimuksen edistämisen että vs-oppilaitoksien uuden pätevän opetushenkilöstön turvaamisen kannalta olisi tärkeää tavoittaa myös yliopistojen perusopiskelijat ja herättää heidät näkemään va-paan sivistystyön ja nonformaalin oppimisen kysymykset kiinnostavina ja vs-kenttä mahdollisena toimintakenttänä.

Aikuiskasvatus 4/2002

Leena Saloheimo

Vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys (VSOP) on laaja kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on vapaan sivistystyön aseman ja identiteetin vahvistaminen ja kehittäminen suomalaisessa koulutuskentässä ja yhteiskunnassa yleensä. Ohjelma koostuu kolmesta osa-alueesta, jotka tukevat toisiaan: visiosta ja yhteishankkeista, tutkimuksesta ja henkilöstökoulutuksesta. VSOP-ohjelman yhtei-söllisyyskoulutuksessa pyritään yhdistämään yhteisö- ja yksilötason kehittämisnäkökulmat ja toteuttamaan molempien tasojen tavoitteita koulutusprosessissa. Viisivuotinen ohjelma on nyt ollut käynnissä reilut kolme vuotta. Tarkastelen lähemmin yhteisöllisyysopinnoista saatuja kokemuksia tehtyjen arviointien ja osallistujapalautteen avulla.

Vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys (VSOP) -kehittämisohjelma käynnistettiin vuonna 1999 kansanopistojen, kansalais- ja työväenopistojen ja järjestötaustaisten opintokeskusten keskeisten toimijoiden sekä opetushallinnon aloitteesta ja näiden yhteisenä hankkeena. Taustalla olivat mm. 1990-luvun lopulla toimeenpantu vapaan sivistystyön lakiuudistus, opettajakoulutuksen ja rahoitus-järjestelmien uudistukset sekä muuttuvasta yhteiskunnallisesta tilanteesta nousevat alan kehittämistarpeet. Ohjelmaa organisoi ja hallinnoi Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö VSY, joka on vapaan sivistystyön kolmen yllämainitun toimintamuodon keskusjärjestöjen yhteistoimintaelin. Ohjelman rahoitus tulee Opetusministeriöltä.

Vapaan sivistystyön visio ja yhteishankkeet

Ohjelman alkuvaiheen tärkein saavutus oli vapaan sivistystyön kolmen erillisen toimintakentän yhteisen tulevaisuuskuvan aikaansaaminen ja siihen liittyvät tavoite- ja strategiakeskustelut. Keskuste-lukierroksien tuloksena julkaistiin Vapaan sivistystyön visio 2005 vuonna 2001. Julkaisussa on yleisellä tasolla kirjattuna alan näkemys tulevaisuudestaan ja tehtävistään. Siinä myös hahmotellaan alan kehittämisen painopistealueita, joita ovat mm. ikääntyvien opintopalvelut, kansanvallan kehittäminen kansalaisyhteiskunnassa ja vapaan sivistystyön opitun tunnustamisen välineet, muodot ja järjestelmät. Näiden alueiden kehittämiseksi on ohjelman puitteissa organisoitu yhteishankkeita, joissa pyritään eri toimintamuotojen osaamisen kokoamiseen, kunkin erityispiirteiden hyödyntämiseen sekä yhteistyömuotojen ja innovaatioiden luomiseen.

Opitun tunnustaminen on VSOP-ohjelman yhteishankkeiden painopistealue vuonna 2002. Tavoitteena on, että vapaan sivistystyön opintoihin osallistuvilla on halutessaan mahdollisuus saada niille tunnustus muissa koulutusmuodoissa, työmarkkinoilla tai yhteiskuntaelämässä yleensä ja että vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on käytettävissään välineitä opitun tunnustamisen toteuttamiseen. Kehittämiskohteita ovat tällä hetkellä kaksi opintokokonaisuutta sekä vapaan sivistystyön pitkäkestoisten opintojen hyväksilukemisen parantaminen. Opintokokonaisuudet liittyvät kansalaistaitoihin ja kansalaisen tietoyhteiskuntavalmiuksiin. Niihin rakennetaan tähän tarkoitukseen kootuissa pilottiryhmissä opetussuunnitelman perusteet ja kouluttajan/ohjaajan materiaalia sekä oppilaitoskohtaiset opetussuunnitelmat. Kokeilukoulutukset aloitetaan vuonna 2003.

Koulutus: vapaan sivistystyön yhteisöllisyysopinnot

VSOP-ohjelman käynnistämisen varhaisvaiheissa alettiin suunnitella vapaan sivistystyön oppilaitosten henkilöstön täydennyskoulutusta. Hahmoteltiin vapaan sivistystyön identiteettiopintoja ja suunniteltiin myös pedagogisesti pätevöittävän koulutuksen rakentamista vs-kentän tarpeisiin. Opettajien ja rehtoreiden kelpoisuusasetukset olivat muuttuneet 90-luvulla ja opettajakoulutuksen rakenne oli uudistettu. Aikaisemmin vapaan sivistystyön virkoihin pätevöittävistä opettaja- ja rehtorihar-joitteluista oli luovuttu ja siirrytty yleisen opettajakelpoisuuden tuottavaan koulutukseen, johon sisältyvät 35 ov:n laajuiset pedagogiset opinnot. VSOP-ohjelmaan sisällytettävää koulutusta suunni-teltiin täydennyskoulutuksen ja pätevöitymisen väyläksi sille osalle vs-oppilaitoksien opetushenkilöstöä, jonka kelpoisuus oli puutteellinen. Suomen kansanopistoyhdistyksessä vuodenvaihteessa 1999 - 2000 tehdyn selvityksen mukaan kolmannekselta vapaan sivistystyön opetushenkilöstöä puuttui pedagoginen kelpoisuus.

Koulutusta suunniteltaessa haluttiin ottaa mukaan myös organisaationäkökulma. Vapaan sivistystyön oppilaitokset olivat kokeneet kovia 90-luvun taloudellisen laman kourissa, rahoitusjärjestelmät olivat muuttuneet, opetustunteja ja henkilökuntaa oli vähennetty, virkoja ja oppilaitoksia oli yhdistelty kustannussäästöt tavoitteina. Muutos-, mukautumis- ja kehittämisvaatimukset ovat jatkuneet 2000-luvulle kovenevilla koulutusmarkkinoilla. Muutoksen ohjaamisen näkökulma haluttiin raken-taa sisään VSOP-opintoihin ja painottaa oppivan organisaation näkökulmaa. Yhteisöllisyys nostet-tiin koulutuksen avainkäsitteeksi.

Koulutuspäällikkö Erkki Takatalo Jyväskylän yliopistosta ja suunnittelija Arja Kitola Humanistises-ta ammattikorkeakoulusta saivat tehtäväkseen suunnitella vapaan sivistystyön yhteisöllisyysopintokokonaisuuden vuorovaikutuksessa suunnitteluryhmän kanssa. Opintojen laajuudeksi tuli 10 opin-toviikkoa. Suunnitteluun sisältyi koulutuksen rakenteen ja yleisten tavoitteiden (tutkimuksellisuus, osallistavuus ja sovellettavuus) määrittely. Kyseessä on prosessikoulutus, jossa koulutuksen toteut-tajilla ja osallistujilla on tilaa omien oppimis- ja kehittämistavoitteiden toteuttamiseen. Koulutus suunnattiin vapaan sivistystyön koko henkilöstölle, sen kaikille työntekijäryhmille, ja siihen kutsuttiin osallistumaan työyhteisöittäin.

Yhteisöllisyyskoulutus rakentuu lähipäivistä sekä niiden välisestä yksilöllisestä ja ryhmissä toteute-tusta opiskelusta. Koulutuksen alkuvaiheessa lähipäivien aikana työstetään henkilökohtaisia ja ryh-mäkohtaisia oppimis- tai kehittämissuunnitelmia ja pannaan alulle kehittämishankkeet. Myöhempinä seminaaripäivinä käsitellään opiskelijoiden kehittämishankkeita ja niihin liittyviä aihepiirejä. Lähijaksojen välillä opiskelijat perehtyvät sovittuun kirjallisuuteen, tekevät oppimistehtäviä ja työstävät yksin ja työyhteisönsä kanssa kehittämishankkeitaan. Yhteisöllisyysopinnot hyväksiluettaviksi opettajan pedagogisissa opinnoissa haluavat osallistuvat kirjallisuuskuulusteluihin. Opintojen pituus on vuodesta puoleentoista vuoteen. Yhteisöllisyysopintojen täydennykseksi opiskelijat voivat valita henkilökohtaisten intressiensä mukaista koulutusta ja saavat opintomaksuista korvauksen VSOP-ohjelmasta. Nämä valinnaiset opinnot voivat olla yliopiston perusopintokokonaisuuksia, kouluhallinnon tutkintoja, ATK-kursseja tms. mutta myös omaan opetusalueeseen tai erityisosaamisen kehittämiseen liittyviä kursseja.

Yhteisöllisyysopintoja hyväksiluetaan sopimuksen mukaan kahdeksan opintoviikon verran opettajan pedagogisissa opinnoissa yhteistyöyliopistoissa. Yhteisöllisyyskoulutuksesta ei kuitenkaan voitu rakentaa sellaista suoraa väylää pedagogisen kelpoisuuden suorittamiseen kuin aluksi oli kaavailtu.

Yhteisöllisyyskoulutuksen pilottikoulutus toteutettiin vuosina 2000 - 2001. Koulutuksen toteuttajina olivat Helsingin, Jyväskylän, Lapin ja Tampereen yliopistot, Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Åbo Akademi sekä Yrkeshögskolan Sydvest. Pilottikoulutuksessa oli eri puolilla Suomea kah-deksan opintoryhmää, joissa aloitti yhteensä 189 opiskelijaa. Koulutukseen osallistui kaksi tai useampia henkilöitä 36:sta oppilaitoksesta ja lisäksi yksittäisiä osallistujia. Opinnot sai päätökseen 153 opiskelijaa. Vuoden 2001-2002 koulutuksessa on ollut 180 opiskelijaa ja nyt syksyllä 2002 alkavalla kolmannella kierroksella mukana on 165 opiskelijaa. Pilottikoulutuksen ja tänä vuonna alkavan koulutuksen lukuihin sisältyvät myös ruotsinkielisten ryhmien opiskelijat, joiden rekrytointi on toteutettu suomenkielisiä ryhmistä poiketen vasta kahdesti. Opiskelijat ovat edustaneet laajasti eri henkilöstöryhmiä, mukana on ollut rehtoreita, päätoimisia ja tuntiopettajia, koulutussuunnittelijoita, toimistohenkilöitä, keittiö- ja huoltohenkilökuntaa.

Arja Kitola on käsitellyt yksityiskohtaisemmin yhteisöllisyysopintojen tavoitteita, sisältöä ja toteutustapoja artikkelissaan Yhteisöllisyys ja oppimisen muodot, joka on julkaistu Aikuiskasvatuksen 43:nessa vuosikirjassa.

Toimintaan liittyy keskeisesti koulutuksen toteuttajien yhteistyö. VSY järjestää neljästi vuodessa tapaamisen tai seminaarin yhteisöllisyysopintoja toteuttaville suunnittelijoille ja kouluttajille. Näis-sä tilaisuuksissa vaihdetaan kokemuksia ja arvioidaan sekä kehitetään koulutusta. Osa toteuttajista ei ollut mukana opintojen suunnitteluvaiheessa ja tämä tuotti hankaluuksia koulutuksen käynnistä-misessä. Toteuttajille onkin annettu yhteisen suunnitelman soveltamiseen liikkumatilaa, mitä edellyttää myös koulutuksen prosessimuotoisuus ja osallistujalähtöisyys. VSOP-ohjelman puitteissa tehtävä yliopistojen ja korkeakoulujen sekä VSY:n välinen yhteistyö luo kaiken kaikkiaan uudenlaista toimintakulttuuria, jota toteuttajat saadun palautteen mukaan arvostavat.

Kokemuksia yhteisöllisyysopinnoista

Yhteisöllisyysopinnot ovat prosessikoulutusta ja toimintaa arvioidaan eri tavoin jatkuvasti. Arvioinnin tavat määräytyvät koulutuksen toteuttajien ja osallistujien kesken opintoryhmäkohtaisesti. Toteuttajat tekevät lisäksi sekä arvioivan väliraportin että loppuraportin kustakin opintoryhmästä. VSY kerää opiskelijoilta loppupalautteen yhdenmukaisilla kyselylomakkeilla opintojen päätteeksi.. Pilottikoulutuksesta tehtiin syksyllä 2001 yksityiskohtainen loppuarviointiraportti, jonka kokosi VSOP-projektisihteeri Tytti Liinakoski VSY:n toimistosihteerin Jenni Nymanin avustuksella. Ra-portissa käytettiin aineistona toteuttajien tekemiä väli- ja loppuraportteja, toteuttajien haastatteluja sekä osallistujapalautetta.

Esittelen seuraavassa yhteisöllisyysopinnoista saatua palautetta ja kokemuksia pilottiarviointirapor-tin pohjalta ja täydennän sitä vuosien 2001-2002 opintoryhmiltä kerätystä osallistujapalautteesta saaduilla tiedoilla (opintoryhmien 2001-2002 arviointiraportti on tekeillä tätä kirjoitettaessa) sekä esitän muutamia palautteen herättämiä pohdintoja koulutuksen järjestäjän näkökulmasta.

Yhteisöllisyysopintojen osallistujajoukko on hyvin heterogeeninen koulutustaustaltaan, opiskelutot-tumuksiltaan, työtehtäviltään, taustayhteisöiltään ja muilta lähtökohdiltaan. Erilaisista osallistujista koostuvaa ryhmää pidettiin pilottikoulutuksesta kerätyssä palautteessa myös vahvuutena, mutta koulutuksen toteutus asetti kouluttajille suuria vaatimuksia. Oppimis- ja kehittymissuunnitelma-työskentely nousi näin erityisen tärkeäksi. Opiskelijoiden palautteen mukaan henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat (HOPS) toimivatkin melko hyvin. HOPS-työskentely näyttää kuitenkin edellyttävän henkilökohtaista ohjausta; muutamassa opintoryhmässä käytyjä henkilökohtaisia HOPS-keskusteluja pitivät hyödyllisinä sekä opiskelijat että kouluttajat.

Osallistujien tavoitteet ja merkitykselliset opintosisällöt

Opintojen alussa ennakkotehtävien muodossa kootut opiskelijoiden osallistumistavoitteet jakautui-vat neljään kategoriaan seuraavasti:

1) työyhteisössä toimimiseen ja työssä jaksamiseen liittyvät tavoitteet (mm. yhteisöllisyyden, yhteishengen ja tiimityön kehittäminen, yhteistyötaitojen lisääminen, työilmapiirin parantaminen, työtovereihin tutustuminen),

2) organisaation toimintatapojen uudistamiseen liittyvät tavoitteet (mm. työssäoppiminen, yhteistyön lisääminen tuntiopettajien kanssa, toiminnan kehittäminen arvioinnin avulla, tiimityöskentelyn aloittaminen, tiedottamisen parantaminen, oppivaan organisaatioon perehtyminen, oppilaitoksen eri yksiköiden yhteistyön tiivistäminen),

3) omaan työtehtävään, osaamiseen ja pätevyyteen liittyvät tavoitteet (mm. yleinen tarve kehittyä omassa työssä, työtapojen kehittäminen, yhteistoiminnallisuuden lisääminen, esiintymis- ja opiske-luvalmiuksien kehittäminen, pedagogisen osaamisen ja pätevyyden saavuttaminen),

4) vapaaseen sivistystyöhön liitetyt tavoitteet (mm. yleistiedon saaminen vapaasta sivistystyöstä, oppilaitoksen perustehtävän ja vapaan sivistystyön yhteiskunnallisen paikan analysointi, vs-toimijoiden verkottuminen).

Palautekyselyssä opiskelijoilta kysyttiin, mitkä olivat heidän työnsä kannalta merkityksellisimmät sisällöt opinnoissa. Vastaukset jaettiin em. tavoitekategorioiden mukaan. Työyhteisössä toimimisen ja työssä jaksamisen kannalta tärkeänä sisältönä pidettiin yhteisöllisyyttä näkökulmana, tiimityötä ja ryhmätyötä toimintamuotoina, yhteishenkeen, muutoksen kohtaamiseen, työssä jaksamiseen liitty-vien asioiden käsittelyä, ryhmäprosessien ja vertaistutoroinnin käsittelyä. Organisaation toiminta-tapojen uudistamiseen liittyvinä merkityksellisinä sisältöinä osallistujat mainitsivat oppivan organisaation, kehittävän työntutkimuksen, perehdyttämisen, tiedottamisen, arvioinnin ja laadun kehittä-misen, tiimityön toimintamallina, kehittämishankkeen tekemisen teoriapohjan, kehittämishankkeen ja projektin onnistumisen edellytykset.

Oman työtehtävän, osaamisen ja pätevyyden kannalta tärkeiksi sisällöiksi listattiin verkkopedago-giikka, ennakoiva dialogi, arkikokemusten käsittely ja sanoittaminen, oman työn analysointi, ajan-käyttö, oppimismenetelmät, NLP-harjoitukset, sosiaalipedagogiikka ja sosiokulttuurinen innostami-nen, ongelmaperustainen oppiminen, kirjallisuus ja yleinen teoriatieto, toimistotyöseminaari, osaa-mistarpeiden kartoituksen tekeminen sekä valinnaiset opinnot. Vapaan sivistystyön tavoitealueella pidettiin merkityksellisinä vapaan sivistystyön historian, arvojen ja toiminnan käsittelyä ja imagoa sekä opistojen tulevaisuuden näkymiä koskevia sisältöjä.

Osallistumistavoitteina ja merkityksellisiksi koettujen sisältöjen luetteloita verrattaessa voidaan päätellä niiden vastaavan hyvin toisiaan ja myös pitkälti heijastavan alan yleisiä kehittämistrendejä. Näyttää siltä, että osallistujien toiveet ja toteuttajien käsitykset ovat kohdanneet positiivisella tavalla.

Osallistujien tavoitteiden toteutuminen

Kuva tarkentuu, kun tarkastellaan sitä, miten pilottikouluksen osallistujat ovat vastanneet tavoitteiden toteutumista koskeviin kysymyksiin. Kyselyn mukaan vajaa puolet vastaajista katsoi yksilöta-son ja samoin vajaa puolet yhteisötason tavoitteiden toteutuneen koulutuksessa hyvin. Puolet vastaajista piti yksilötavoitteidensa ja vajaa puolet yhteisötavoitteiden toteutumista osittaisena. Jokunen vastaaja katsoi, ettei hänen yksilölliset tavoitteensa olleet toteutuneet lainkaan. Samoin ajatteli kymmenesosa yhteisötason tavoitteiden toteutumisesta. Muutama osallistuja vastasi myös, ettei opinnoille oltu asetettu mitään tavoitteita.

Tuloksia tarkasteltaessa on muistettava, että kyseessä oli sekä toteuttajille että osallistujille uuden koulutuskonseptin ensimmäinen kokeilu. Prosessina etenevä toteutus, henkilökohtaisen ja ryhmäkohtaisen oppimissuunnitelman (HOPS ja ROPS) tekeminen, oman työn opinnollistaminen, oppi-mispäiväkirja, portfolio, lukupiiri, ryhmätentti - osa kouluttajista ja merkittävä osa opiskelijoista on joutunut perehtymään uudenlaisiin koulutukseen ja oppimiseen liittyviin käsitteisiin ja menetelmiin. Tämä ei ole ollut ongelmatonta ja se näkyy tuloksista tehdyissä arvioissa. Monet opiskelijat mm. kokivat, etteivät koulutuksen tavoitteet olleet riittävän selkeät. Ohjausta opintojen eri vaiheissa pidettiin riittämättömänä. Pääosa käynnistysvaiheen ongelmista on saatu kuitenkin korjatuksi toiselle koulutuskierrokselle.

Yksilötason tavoitteiden osittaiseen toteutumiseen vaikutti myös se, että pilottikoulutukseen tuli huomattava määrä osallistujia, joiden yksilötavoitteena oli pedagogisen pätevyyden saaminen. Pettymys oli suuri, kun ilmeni, ettei VSOP-koulutuksesta voitu järjestää ollut suoraa pääsyä opettajan pedagogisiin opintoihin (35 ov), vaan että niihin oli hakeuduttava yliopistojen normaalien hakume-nettelyjen kautta. Tämä tieto ei ollut tavoittanut kaikkia aloittajia ja tästä aiheutui vääriä odotuksia, jotka heijastuivat loppuarvioinnissa. Myös yhteisöllisyysopintojen hyväksilukemisen kysymykset olivat osin auki opintojen alkaessa, joskin niistä saatiin jonkinlaiset sopimukset toteuttajayliopistojen kanssa. Itse yhteisöllisyysopinnot onkin itse asiassa koettu antoisiksi, vaikka pätevöitymistavoite ei niissä toteutunut. Käytännössä osa pilottikoulutukseen osallistuneista on suorittanut yhteisöllisyyskoulutuksen jälkeen opettajan pedagogiset opinnot tai on suorittamassa niitä parhaillaan. Osa on saanut yhteisöllisyysopinnoista potkua korkeakoulututkinnon suorittamiseen tai tutkintotason korottamiseen tähtääviin opintoihin.

Pilottikoulutusta seuraavien yhteisöllisyysopintoryhmien (2001 - 2002) palautteista voi lukea, että yksilöllisillä valinnaisilla opinnoilla on ollut tärkeä merkitys oman työn kehittämiseen liittyvien yksilöllisten tavoitteiden toteuttamisessa. Pilottikoulutuksessa valinnaisista opinnoista tiedottaminen jäi niin myöhäiseen ajankohtaan, että niiden merkitys HOPS:n toteuttamisessa jäi vähäisemmäksi ja tämäkin heijastunee kyselyvastauksissa.

Yhteisötason tavoitteiden toteutumista koskeviin arvioihin taas vaikutti mm. se, että osa yksittäisistä osallistujista tuli opintoihin ilman työyhteisönsä tukea. Tämän vuoksi työyhteisöä koskevien tavoit-teiden asettaminen ei ole ollut helppoa tai edes mahdollista. Toisaalta osa väestä osallistui yhteisöllisyyskoulutukseen esimiehen käskystä, mikä ei ole opintojen tai yhteisen kehittämishankkeen pe-rustana hyvä lähtökohta. Eräs koko henkilökuntansa pilottikoulutukseen marssittanut kansalaisopiston rehtori kuitenkin arvioi, että huolimatta kovasta vastustuksesta suurin osa henkilökunnasta oli tyytyväinen koulutukseen; työyhteisönä saavutetut tulokset olivat kaikesta huolimatta hyviä ja organisaatiota tulevaisuuteen myönteisesti suuntaavia.

Opintoryhmien 2001 - 2002 palautteesta voi päätellä, että yhteisöllisyysopinnoilla on työyhteisön kannalta prosesseja alulle paneva merkitys - varsinaisia tuloksia voidaan osallistujien mukaan odot-taa vasta tulevaisuudessa. Yhteisötavoitteet näyttävät toteutuvan ennen kaikkea yhteisten kehittämishankkeiden kautta. Pilottikoulutuksen arviointiraportissa todetaan, että yhteiset kehittämishank-keet olivat keskeisiä opintosisältöjen siirtämisessä osallistujien työtoimintaan ja -yhteisöön. Osallistujapalautteen mukaan sekä pilottikoulutuksessa että sitä seuraavalla yhteisöllisyysopintokierroksella kehittämishankkeista on parhaimmillaan tullut koko työyhteisön hankkeita. Niiden avulla yhtei-söllisyyskoulutuksen sisältöihin ovat saaneet otteen myös ne työyhteisön jäsenet, jotka eivät ole mukana yhteisöllisyysopinnoissa. Kehittämishankkeet ovat edistäneet myös yksilötason tavoitteiden ja erityisesti opintojen sovellettavuuden toteutumista palautteen mukaan.

Toisaalta oppilaitosten koko henkilöstön mukanaolo koulutuksessa aiheutti ongelmia toteuttajille. Koulutuksen tavoitteiden muodostaminen ja sisältöjen valinta kaikkia osallistujaryhmiä kunnioittavalla tavalla on ollut vaikeaa. Palautteesta ilmenee myös, että yhteisen kielen tai kaikille osallistujille sopivan käsitteellisen tason tavoittaminen ei aina onnistunut. Yliopistojen kouluttajat painottivat monesti yksioikoisesti opettajuuden näkökulmaa. Tämä vähensi joidenkin osallistujien opintomotivaatiota ja sai muutaman osallistujan keskeyttämään opinnot. Yksi toteuttaja eriytti koulutusta järjestämällä toimistoihmisille omia seminaaripäiviä. Palaute niistä oli erittäin hyvää, päiviä pidettiin keskeisen tärkeinä opintojen onnistumisen kannalta.

Yhteisöllisyysopinnoissa on kunnianhimoisena tavoitteena toteuttaa sekä yksilö- että yhteisötavoitteita samassa paketissa. Monissa kohdin tavoitteet ovat voineet olla yhteneväiset - esimerkiksi yk-sittäisten työntekijöiden kohoavan osaamisen tason on voitu ajatella edistävän koulutusorganisaation kollektiivista osaamista, mutta tämä ei ole ollut itsestään selvää, vaan se on edellyttänyt huolellista HOPS - ja ROPS -työskentelyä. Koulutuksessa on myös syntynyt ristiriitaa yksilö- ja yhteisötavoitteiden toteuttamisen välillä ja tilanteita, joissa sekä kouluttajat että osallistujat ovat eri syistä joutuneet valitsemaan jommankumman tason tavoitteet. Tyytyväisimpiä osallistujia näyttävät olevan ne, joiden yksilölliset tavoitteet ovat toteutuneet ainakin jossain määrin yhteisöllisten tavoitteiden ohessa. Kun osallistuja arvioi työyhteisön tavoitteiden toteutuneen, mutta koulutuksen annin jääneen vähäiseksi oman työtehtävän kannalta, kuultaa palautteesta pettymys.

Yhteisöllisyys ja oman arvon ymmärtäminen opintojen tärkeätä antia osallistujien mielestä

Sekä pilottikoulutuksen että 2001 - 2002 -ryhmien osallistujien mielestä koulutuksen antoisimmat asiat liittyivät yhteisöllisyyteen. Yhteisöllisyysnäkökulman ottaminen ja sen toteuttaminen toiminta-tapana johti monen osallistuvan työyhteisön kohdalla työyhteisön sisäiseen uudelleen jäsentymiseen ja uudenlaiseen yhteistyöhön. Toisaalta tutustuttiin muihin vapaan sivistystyön tekijöihin ja luotiin suhteita muiden oppilaitosten työyhteisöihin. Oman aseman ja tehtävän hahmottaminen vapaan sivistystyön oppilaitosten muodostamassa verkostossa on myös ollut tärkeää monessa ryhmässä.

Arvokkaana pidettiin myös sitä, että yhteisöllisyysopinnot antoivat aikaa, paikan ja syyn työyhteisön yhteisiin asioihin syventymiseen. Arkityön puitteissa työpaikalla ei ollut aikaa yhteisöllisyyden etsimiseen ja kehittämiseen tai oman työn uudelleen ajatteluun.

Yksilötasolla tärkeänä pidettyjä oivalluksia on sisältynyt oman työn jäsentämiseen tärkeänä osana toisaalta oman oppilaitoksen toimintaa, työtovereihin tutustumiseen ja sekä toisten että oman työn arvon ymmärtämiseen. Jotkut kertoivat löytäneensä oman "äänensä" työyhteisössään ja useat kertoivat omanarvontuntonsa kohentuneen yhteisöllisyysopinnoissa.

Lopuksi

Yhteisöllisyysopintoja kehitetään edelleen. Niistä tehdään parhaillaan VSY:ssä kokoavaa arviointia. Ratkaistavia kysymyksiä ovat mm. opintojen mahdollinen modulointi, kohderyhmäotteen terävöit-täminen, yhteisöllisyysopintojen hyväksilukemisen edistäminen ja vapaan sivistystyön sisältöjen painottaminen. Kysymyksiä käsitellään yhteistyössä yhteisöllisyysopintoja toteuttavien korkeakou-lujen ja VSY:n edustajien kanssa ja niistä keskustellaan myös OPM:n asianomaisten virkamiesten kanssa. Uudistuksia on tulossa jo ensi kevään opiskelijarekrytointia silmällä pitäen.

Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto ovat tehneet likeistä yhteistyötä yhtei-söllisyysopintojen puitteissa alusta asti. Kehitteillä on ollut mm. "koulutusputki", joka tulee tarjoa-maan vapaan sivistystyön tekijöille yhteisöllisyysopintojen kautta opettajan pedagogisiin opintoihin johtavan pätevöitymisen väylän. Suunnitelmaa ryhdytään toteuttamaan, kun muutamat käytännön seikat on saatu ratkaistuksi.

Vapaa sivistystyö koulutus- ja toimintakenttänä ei osallistujapalautteen mukaan ole ollut kovin tuttu yhteisöllisyysopintoja toteuttavien yliopistojen aikuiskouluttajille - muutamin poikkeuksin. Yhtei-söllisyysopinnoissa osallistujia ei myöskään aina ole osattu lähestyä oman työnsä asiantuntijoina tai hyödyntää heidän monipuolista kokemustaan ja tietämystään koulutuksessa. Vapaa sivistystyö ja yliopistot näyttävät muutenkin kohtaavan vain sattumanvaraisesti ja yhteiset kosketuspinnat perus-tuvat enemmän henkilö- kuin instituutioiden tasolla oleviin suhteisiin. Vuorovaikutuksen lisäämi-nen yliopistojen ja vs-kentän välillä on yksi VSOP-ohjelman tavoitteista, johon pyritään sekä koulu-tuksen että tutkimuksen osa-alueella. Yhteisöllisyyskoulutuksen toteuttajien kanssa tehtävä yhteis-työ edistää asiaa omalta osaltaan.

Artikkelissa on viitattu seuraaviin lähteisiin:

Kitola, Arja 2002. Yhteisöllisyys ja oppimisen muodot. Teoksessa Sallila, Pekka & Malinen, Anita (toim.) Opettajuus muutoksessa. Aikuiskasvatuksen 43. vuosikirja. Kansanvalistusseura: Helsinki.

Liinakoski, Tytti & Nyman, Jenni 2002. Vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys (VSOP) -ohjelma. Yhteisöllisyysopintojen pilottijaksot 2000 - 2001. Arviointiraportti. Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö.

Vapaan sivistystyön visio 2005. Niemelä, Seppo. (toim.) 2001. Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö.

Dialogi 3/2002

Teksti Anneliina Törrönen

Vapaan sivistystyön kenttä on liikkeellä kansalaisten kriittisten tietoyhteiskuntavalmiuksien tukemiseksi ja kehittämiseksi. Uutta tietoyhteiskuntavalmiuksien opintokokonaisuutta kehitetään osana Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön (VSY) organisoimaa vapaan sivistystyön opitun tunnustamisen yhteishanketta. Painotus on aktiivisessa kansalaisuudessa, yksilön aktiivisessa toiminnassa nyky-yhteiskunnassa. Kehittämistyö etenee oppilaitosten edustajista muodostetussa ryhmässä, joka tuottaa opetussuunnitelman perusteet, oppilaitoskohtaiset sovellukset ja oppiaineiston sekä kokeilee niitä käytännössä syksyn 2002 ja vuoden 2003 aikana.

Opiskelun keinoin aktiiviseksi kansalaiseksi?

Kyky toimia tietoyhteiskunnassa on aktiivisen kansalaisuuden kulmakivi. Tietoyhteiskunta on ilmiönä monitahoinen. Sitä voidaan lähestyä mm. teknisestä, taloudellisesta, sosiaalisesta tai kulttuurisesta näkökulmasta. Tietotekniset välineet ja innovaatiot määrittyvät sen mukaan, minkä merkityksen kansalaiset niille antavat. Toisaalta tietoyhteiskunta ja esimerkiksi uudet tietotekniset välineet edellyttävät myös käyttäjiltään uudenlaisia valmiuksia. Kyse ei olekaan vain uusista viestintävälineistä ja tuotteista, vaan myös uudenlaisista viestintäkäytännöistä ja tuotantotavoista (Lintilä, Savolainen & Vuorensyrjä 2000). Ollakseen aktiivinen jäsen tietoyhteiskunnan yhteisöissä kansalaisen tulee siis oppia uusia valmiuksia uusissa ympäristöissä toimimiseen. Tärkeiksi nousevat mm. tiedonhankinta- ja käyttövalmiudet sekä viestintätaidot.

Toisaalta esimerkiksi Euroopan komission painotuksissa aktiivinen kansalaisuus määrittyy tietoyhteiskunnan edellytykseksi: oppijoiden tulee olla proaktiivisia ja entistä autonomisempia, valmiita elinikäiseen ja elämänlaajaan oppimiseen. Aktiiviseen kansalaisuuteen sisältyy myös ajatus entistä vahvemmasta yhteisöön kuulumisen tunteesta ja merkityksestä.

Kehitteillä oleva tietoyhteiskuntavalmiuksien opintokokonaisuus pyrkii vastaamaan yhteiskunnan muutoksen synnyttämään elinikäisen oppimisen haasteeseen. Lähtökohtana suunnittelussa on ollut aktiivisen kansalaisuuden sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden tukeminen opintojen avulla. Opintokokonaisuus tarjotaankin toimijan, kansalaisen, käyttöön tietoyhteiskunnan arjessa toimimisen tueksi.

Opinnoissa tärkeällä sijalla on paitsi uuden oppiminen, myös jo olemassa olevien taitojen näkyväksi tekeminen, arvioiminen ja tunnustaminen. Opintokokonaisuuden yksi tavoite onkin määritellä ja tehdä näkyviksi oppijan olemassa olevat taidot sekä oppimistarpeet. Tavoitteena on myös auttaa oppijaa ymmärtämään, mitä tietoyhteiskuntataitoihin sisältyy ja antaa välineitä niiden oppimiseen. Lisäksi pyrkimyksenä on motivoida oppijaa tietoyhteiskuntataitojen elinikäiseen ja elämänlaajaan oppimiseen.

Nämä painotukset olivat tietoyhteiskuntavalmiuksien opintokokonaisuuden perusteita suunnitelleen kehittämistiimin kiintotähtinä. Kehittämistiimin jäseninä olivat Teija Enoranta (Viittakiven opisto), Liisa Honka (KTOL), Jouko Muuri (TSL) sekä sihteerinä Anneliina Törrönen (VSY). Tiimi suunnitteli opintokokonaisuuden perusteet kevät - kesän 2002 aikana osana vapaan sivistystyön opitun tunnustamisen yhteishanketta. Tästä työskentely etenee laajemmalla rintamalla: VSY esitti syyskuussa avoimen kutsun vapaan sivistystyön oppilaitoksille tulla kehittämään edelleen opintoja. Oppilaitosten edustajista muodostettiin lokakuussa työryhmä. Se tuottaa opetussuunnitelman perusteet, oppilaitoskohtaiset sovellukset ja opintoaineiston sekä kokeilee niitä käytännössä syksyn 2002 ja vuoden 2003 aikana.

Uusi näkökulma tietotekniikkaan ja -yhteiskuntaan

Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKE ry:n kehittämä Tietokoneen ajokortti - tuoteperhe antaa hyvät mahdollisuudet testata työelämätaitoihin luettavia tietoteknisiä taitoja Suomessa. Mihin uutta opintokokonaisuutta sitten tarvitaan? Tietoyhteiskuntavalmiuksien opintokokonaisuus tarjoaa yhteiskunnallisemman ja toimijalähtöisemmän näkökulman: asioita tarkastellaan yleisemmästä ja laajemmasta, kansalaisen omaan elämään liittyvästä näkökulmasta.

Avaintaidoiksi kohoavat paitsi tekniset käyttötaidot, myös taito tunnistaa kansalaisen eri roolit tietoyhteiskunnassa ja luontevat käyttäytymistavat niissä. Avaintaitoja ovat myös taito asioida, kuluttaa ja työskennellä verkossa sekä taito hankkia tietoa ja luoda uutta tietoa verkkoon. Kansalainen on aktiivinen, tietoa konstruoiva toimija. Hän etenee opintojen aikana tiedon peruskäyttäjästä itsenäiseksi tiedonhakijaksi ja -tuottajaksi, omassa yhteisössään aktiivisesti toimivaksi kansalaiseksi.

Mitä tietoyhteiskuntavalmiuksilla tarkoitetaan?

Tietoyhteiskuntavalmiudet - opintokokonaisuuden perusteet rakentuvat Opetusministeriön Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot - osahankkeessa tehdylle taitojäsennykselle. Nämä taidot sisältävät seuraavat kokonaisuudet: tekniset käyttötaidot, viestintätaidot, tiedon hankinta- ja käyttötaidot, kuluttajataidot sekä tietoyhteiskuntapolitiikkaan vaikuttamisen taidot. Kansalaisen tietoyhteiskuntataitoihin lukeutuvat myös tietoyhteiskuntakäsitteeseen ja keskusteluun tutustuminen, verkkoetiikka ja verkkojen säätely sekä media- ja lähdekriittisyys. Taitoalueet sisältävät päällekkäisiä elementtejä ja niiden sisältöjä voidaan yhdistellä opinnoissa monin tavoin.

Opintokokonaisuuden puitteissa oppija tutustuu tietoyhteiskunnan kehittymiseen vaikuttaviin tekijöihin sekä hahmottaa niiden merkityksen omaa elämää ja koko maailmaa koskettavina ilmiöinä. Oppija harjoittelee tietoyhteiskuntapolitiikkaan vaikuttamisen tapoja. Hän oppii käyttämään tavallisimpia tietoteknisiä laitteita, käyttöjärjestelmiä ja työvälineohjelmia sekä osallistuu tietoverkkojen ja verkkotietojen yhteisölliseen käyttöön. Oppija kehittää tiedonhankinnan ja -prosessoinnin taitojaan sekä harjoittelee kriittistä aineiston seulontaa ja prosessointia. Toimijan oman etiikan ja vastuunoton kehittyminen ovat keskeisiä verkkoetiikan opinnoissa. Myös kuluttamiseen tietoyhteiskunnassa liittyy paljon uusia asioita. Opinnoissa annetaankin tukea ja välineitä mm. käytettyjen palvelujen arviointiin sekä oman kuluttajaroolin hahmottamiseen.

Kunkin taitoalueen sisältö määritellään tasoittain: oppija voi keskittyä perusvalmiuksien harjoitteluun tai edetä aina tuottajataitoihin. Aktiivisen kansalaisuuden painotus tietoyhteiskuntavalmiuksien oppimisessa tulee esiin kussakin taitoalueessa myös arvoina ja tietoina. Arvot tulevat esiin mm. silloin, kun oppija määrittelee peruskäsitteitä omista lähtökohdistaan sekä tiedostaa ja toteuttaa omia ja yhteisönsä arvoja. Tiedolliseen oppimiseen lukeutuu esimerkiksi oman yhteisön ja osallisuuden hahmottaminen sekä ymmärrys tiedon synnystä. Kaikki nämä tukevat aktiivisen kansalaisuuden ja osallisuuden kehittymistä.

Oppijalähtöisyys ja osaamisen näkyväksi tekeminen oppimisen kulmakivinä

Opintokokonaisuus voidaan toteuttaa itsenäisenä kokonaisuutena tai jonkin toisen kurssin tukimateriaalina. Tällöin tietoyhteiskuntavalmiuksien opiskelu sisällytetään muihin, jo olemassa oleviin vapaan sivistystyön opintoihin tai kansalaistoimintaan. Tietoyhteiskuntavalmiuksia opetellaan aina suhteessa johonkin opiskelijan arjesta nousevaan asiaan. Toteutustavat voivat vaihdella perinteisestä, kurssimuotoisesta mallista aina yksin tapahtuvaan verkkopohjaiseen opiskeluun.

Oppijoiden HOPS/ ROPS muovaavat painotuksia ja toteutustapoja. Opiskelussa oppija lähtee omalta tasoltaan ja myös opinnoille asetetut tavoitteet rakentuvat suhteessa oppijan lähtötasoon. Lähtötason määrittelyn apuvälineinä ovat taitoalueiden tasomääritykset. Tasojen avulla opiskelija itse voi paremmin tunnistaa ja määritellä oman, jo olemassa olevan osaamisensa sekä oppimistarpeensa. Tasojaottelu toimii myös ulkoisen arvioinnin ja opitun tunnustamisen välineenä: se helpottaa niin aiemmin kuin opintojenkin aikana opitun näkyväksi tekemistä, arviointia ja tunnustamista.

Vapaa sivistystyö ottaa haasteen vastaan

Kansalaisen tietoyhteiskuntavalmiudet ovat tulevaisuuden edellytys elinikäiselle ja elämänlaajuiselle oppimiselle. Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän (PAT) mietinnössä (3:2002) vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvat odotukset liittyvät osin juuri tietoyhteiskuntavalmiuksiin ja kansalaistaitoihin. Nk. nosto-ohjelmassa korostetaan paitsi ATK-ajokortin merkitystä, myös opiskelijapaikkojen kohdennusta muihin tietoyhteiskuntataitoja edistäviin opintoihin. Tietoyhteiskuntavalmiuksien opinnot lukeutuvat myös jatkovalmistelussa olevaan vapaan sivistystyön suuntaviivapäätökseen, jonka perusteella osa vapaan sivistystyön rahoituksesta kohdennettaisiin yhteisesti sovittavien tavoitteiden toteutukseen.

Tietoyhteiskuntavalmiudet ovat keskeinen kehittämiskohde Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiassa 2000 - 2004. Opetusministeriön organisoiman Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot - työryhmän työskentelyn lähtökohtina ovat oppiva kansalaisyhteiskunta - käsite sekä periaatteet koko väestön osaamisesta ja sivistyksestä huolehtimisesta, sosiaalisen koheesion vahvistamisesta ja syrjäytymisen ehkäisemisestä. Työryhmä painottaa myös omaehtoisen aikuisopiskelun ideaa.

Euroopan komission tiedonanto elinikäisestä oppimisesta (KOM (2001) 678) korostaa kahta tavoitetta: pyrkimystä tarjota kansalaisille valmiudet kohdata osaamisyhteiskunnan haasteet sekä toiseksi tehdä yhteiskunnasta vauraampi, osallistavampi, suvaitsevampi ja demokraattisempi. Tieto- ja osaamisyhteiskuntaan liittyvät oppimistarpeet tulee selvittää ja osallistumista helpottaa. Tietoyhteiskunnan perustaitojen haltuunottoa ja oppimista tulee tukea paitsi tiedotuksen ja ohjauksen avulla, myös hyödyntämällä koulutuksessa innovatiivista pedagogiikka sekä aiemmin, myös arjessa ja ei-tutkintotavoitteisen koulutuksen puitteissa opittua.

Tietoyhteiskuntavalmiuksien opintokokonaisuuden kehittäminen on myös osa vapaan sivistystyön opitun tunnustamisen yhteishanketta. Hankkeen tavoitteena on, että vapaan sivistystyön opintotoimintaan osallistuva voi halutessaan saada oppimalleen julkisen tunnustuksen. Vapaan sivistystyön omilla opintokokonaisuuksilla pyritään paitsi kirkastamaan vapaan sivistystyön erityisroolia suomalaisessa aikuiskoulutuksen kentässä, myös rakentamaan vapaan sivistystyön oppilaitoksien käyttöön välineitä opitun tunnistamiseen, arvioimiseen ja tunnustamiseen. Näin oppija voi halutessaan osoittaa ja saada hyväksiluetuksi tietoyhteiskuntavalmiuksien opintonsa.

Kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiuksien tukemiselle ja kehittämiselle on selkeä tilaus. Tähän haasteeseen vapaa sivistystyö voi vastata. Tietoyhteiskuntavalmiuksien opintokokonaisuudella voidaan elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta toteuttaa vapaan sivistystyön tehtävää: tukea ihmisen kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa tietoyhteiskunnassa.

Lähteet

Artikkeli pohjautuu tietoyhteiskuntavalmiuksien opintokokonaisuuden perusteita suunnitelleen kehittämistiimin tuottamaan raporttiin "Kansalaisen tietoyhteiskuntataidot - opintokokonaisuus. Perusteet ja rakenne." Raportti sekä lisätietoa kehitteillä olevasta opintokokonaisuudesta ja opitun tunnustamisen yhteishankkeesta löytyy osoitteesta http://www.vsop-ohjelma.fi/otsemmantulokset.htm.

Komission muistio elinikäisestä oppimisesta. 30.10.2000, SEK (2000) 1832, Bryssel.

Komission tiedonanto "Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen" (Making the European Area of Lifelong Learning Reality). 21.11.2001, KOM (2001) 678, Bryssel.

Lintilä, Leena, Savolainen, Reijo & Vuorensyrjä, Matti (2000) Suomalaisen tietoyhteiskunnan tila. Teoksessa Vuorensyrjä, Matti & Savolainen, Reijo (toim.) Tieto ja tietoyhteiskunta. Gaudeamus, Helsinki.

Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mietintö 3:2002, Opetusministeriö.

(Kansanopisto /2002)

Teksti Anneliina Törrönen

Kiinnostunut joukko vapaan sivistystyön toimijoita kokoontui 12.-13.9. Kiljavan opistolle työstämään aihetta Vapaan sivistystyön erityistavoitteet ja opitun tunnustaminen. Tämän Opetusministeriön rahoittamaan Vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys (VSOP)- ohjelmaan liittyvän työseminaarin järjesti Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö VSY.

Yhteishanke etenee

Vapaan sivistystyön opitun tunnustaminen on nostettu keskeiseksi yhteishankkeeksi Visio 2005 -asiakirjassa. Opitun tunnustamisella tarkoitetaan opitun näkyväksi tekemistä ja julkista tunnustamista. Yhteishankkeen tarkoituksena on vapaaseen sivistystyöhön soveltuvien opitun tunnustamisen muotojen selvittäminen, kehittäminen ja käytäntöön vieminen.

Vuonna 2002 yhteishanke etenee käytännön sovelluksiin ja kokeiluihin. Uusi työryhmä on rakentanut välineitä ja järjestelmiä opitun tunnustamiseen kolmella saralla: kehittämällä pitkäkestoisten opintojen tunnustamisen keinoja sekä suunnittelemalla vapaan sivistystyön kaksi omaa, kansalaisopintojen ja tietoyhteiskuntavalmiuksien opintokokonaisuudet. Osahankkeissa kevät - kesän 2002 aikana tehdyn työn tuloksia seminaarissa esittelivät Arja Sahlberg (Alkio-opisto), Aaro Harju (SKAF) sekä Liisa Honka (KTOL) ja Teija Enoranta (Viittakiven opisto).

Opitun tunnustamisen suuret raamit

Opitun näkyväksi tekemisen ja julkisen tunnustamisen teema ja sen tärkeys nousevat esiin monessa yhteydessä. Elinikäisen oppimisen periaatteet ja politiikka toimivat vapaan sivistystyön yhteishankkeen pontimina. Työseminaarissa puhunut opetusneuvos Jorma Ahola Opetusministeriöstä loi kuvaa opitun tunnustamisen kehyksestä paitsi kansallisella, myös kansainvälisellä tasolla.

Vapaan sivistystyön opitun tunnustamiselle ja toiminnan kehittämiselle oman haasteensa synnyttää parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esittämät ja jo jatkotyöstön kohteena olevat ehdotukset vapaan sivistystyön erityistehtävistä ja suuntaviivoista, kuten Ville Marjomäki VSY:stä toi esiin alustuksessaan.

Teoriasta käytäntöön

Seminaarin tavoitteena oli suhteuttaa vapaa sivistystyö kehystäviin tekijöihin ja mahdollistaa laajempi keskustelu erityistavoitteiden sekä opitun tunnustamisen toteuttamisesta vapaassa sivistystyössä. Keskiössä oli erityistavoitteiden sekä opitun tunnustamisen osahankkeiden jatkotyöstäminen: työseminaarin aikana muodostettiin ehdotukset ja päätökset etenemistavoista sekä aloitettiin kehittämis- ja pilotointiryhmien muodostaminen.

Pitkäkestoisten opintojen tunnustamisen edistämiseksi mm. selvitetään jo käytössä olevat yhteistyösuhteet ja vastaanottajatahot, määritellään jaetusti opintoviikon käsite sekä suunnitellaan vapaan sivistystyön yhteinen, aiempaa kuvaavampi ja laajempi todistuspohja.

VSY on esittänyt avoimen kutsun vapaan sivistystyön oppilaitoksille tulla kehittämään kansalaisopintoja ja tietoyhteiskuntavalmiuksien opintoja. Oppilaitosten edustajista muodostetaan kaksi työryhmää. Ne tuottavat opetussuunnitelman perusteet ja oppilaitoskohtaiset sovellukset sekä kokeilevat niitä käytännössä syksyn 2002 ja vuoden 2003 aikana.

Lisätietoa yhteishankkeesta ja seminaarista sekä opintokokonaisuuksia suunnitelleiden työryhmien raportit löydät VSY:n kotisivuilta osoitteesta http://www.vsop-ohjelma.fi/ot.html .

Aikuiskoulutuksen maailma 4/2002

Teksti Leena Saloheimo

Mitä ovat ikäihmisten vahvuudet oppimisen näkökulmasta? Miten ikääntyneen oppijan omaehtoisuutta tuetaan? Näitä kysymyksiä muiden muassa pohdittiin vapaan sivistystyön henkilöstölle suunnatun Ikäihmisten oppiminen ja opettaminen -koulutuspäivän aikana 8.3. Kalliolan kansalaisopistossa Helsingissä. Päivän järjesti Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö VSY ja se liittyi opetusministeriön rahoittamaan VSOP-ohjelmaan. Päivään osallistui 80 ikääntyneiden opintopalveluja suunnittelevaa tai toteuttavaa vapaan sivistystyön tekijää eri puolilta Suomea.

Päivän avasi rehtori Leena Teinilä, joka puheenvuorossaan käsitteli mm. vasta julkaistua parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän lausuntoa. Pirkko-Leena Koponen Seniorikurssiyhdistyksestä toi omassa osuudessaan esiin ikäihmisten oppimiseen vaikuttavia tekijöitä ja opetustilanteissa huomioon otettavia näkökohtia, joiden avulla ikääntyneiden oppimista voidaan tukea ja edistää.

Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja gerogogiikan hyvät käytännöt

Susanna Paloniemi Jyväskylän yliopistosta hahmotteli omassa alustuksessaan käsitteellistä viitekehystä päivän teemalle. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen ei ole tiedon passiivista vastaanottamista vaan oppijan tietoista toimintaa, jossa hän rakentaa uutta tietoa suhteessa aiempaan tietoonsa ja kokemukseensa. Oppija nähdään aktiivisena, päämäärähakuisena, inhimillisenä ja sosiaalisena olentona. Opetus on siten paljolti epäsuoraa vaikuttamista, siis sellaisten olosuhteiden järjestämistä, jossa opiskelijalle tarjoutuu mahdollisuus olla tekemisissä ympäristössä olevan tiedon kanssa sekä käsitellä sitä yhteistoiminnallisesti ja vuorovaikutuksellisesti yhdessä toisten kanssa.

Paloniemi totesi, että aistitoiminnoissa ja kognitiivisissa toiminnoissa ikääntymisen mukana tapahtuvilla muutoksilla on vaikutusta oppimiseen ja oppimisen ohjaamiseen. Sosio-emotionaalisen alueen muutoksissa on kyse kuitenkin enemmän tiettyyn sukupolveen tai kohorttiin kuulumisesta kuin iästä, sillä käsitys itsestä oppijana muotoutuu koulutus- ja oppimiskokemusten kautta. Tämän päivän ikäihmisillä on nuorempia sukupolvia vähemmän koulutus- ja oppimiskokemuksia. Paloniemi korosti myös yksilöiden välisten erojen merkitystä ja sitä, ettei oppimiskyky häviä ikääntymisen mukana.

Konstruktivistisesti orientoitunut pedagogiikka vähentää ja lieventää Paloniemen mukaan ikäsidonnaisia, mahdollisesti ikäsyrjiviä koulutuksen ja opetuksen käytäntöjä. Hän esitti neljä gerogogiikan hyvän käytännön periaatetta, joilla kaikilla on monia erilaisia käytännön sovellusmahdollisuuksia eri sisältöalueilla ja toimintamuodoissa:
1. Opettaja oppijoiden aktiivisen osallistumisen tukijana ja ohjaajana.
2. Aiemmat tiedot ja kokemukset ymmärtävän ja ongelmakeskeisen oppimisen perustana.
3. Sosiaalinen vuorovaikutus mahdollistaa opitun ulkoistamisen ja uuden oivalluksen.
4. Jatkuva kehitys ja opettajan oma prosessi osana ikäihmisten oppimisen ohjausta.

Työpajoissa pohdittua

Koulutuspäivä jatkui iltapäivällä asiantuntijoiden vetämissä ainealakohtaisissa työpajoissa. Tietotekniikkatyöpajan vetäjänä oli Leo Karppinen (HEO). Esitettiin, että ikäihmisten oppimisen tueksi tarvitaan helppo käyttöliittymä sekä atk-ajokortti ja siihen liittyvää oppimateriaalia. Todettiin, että näitä onkin kehitetty mm. Geronetin puitteissa (http://www.cec.jyu.fi/kesayo/geronet).
Taideaineiden työpajan vetäjänä toimi Anja Lanér (Kuntokallio). Lisää yhteistyötä oppilaitosten ja ikäihmisten palvelutalojen ja hoitolaitosten välillä tarvitaan, että taideaineet olisivat laajemmin ikäihmisten ulottuvilla. Työryhmässä tutustuttiin myös taiteilija Kylli Kosken - Kylli-tädin - videoituihin kuvataiteen oppitunteihin, jotka sopisivat taiteen teoriaopetuksen materiaaliksi erityisesti ikääntyneiden taideryhmiin.
Liikunnan työpajassa todettiin, että fyysinen aktiivisuus liittyy fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Autoritaarinen liikuntakulttuuri ja liikuntaryhmien suuri koko ovat johtaneet siihen, että liikunnan opetuksessa keskitytään vain fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon ja kohentamiseen. Ohjaajien täydennyskoulutusta tarvitaan kipeästi. Työpajassa myös kokeiltiin ikäihmisten autonomiaa tukevien menetelmien käyttöä senioritanssin opettamisessa. Työpajan vetäjänä oli Elina Karvinen (Kuntokallio).

Kielten työpajassa keskusteltiin ikäihmisten vahvuuksista kielten opiskelussa. Ikäihmisten elämänkokemusta, itsetuntemusta ja rentoutunutta, pohdiskelevaa otetta sekä keskinäistä hyväksyntää ja vastuun kantamista voidaan hyödyntää oppimisen edistämisessä. Ikääntyneitä oppijoita on helppo rakastaa, todettiin. Ryhmän vetäjänä toimi Aino Jaatinen (Porvoon kansalaisopisto).

Elämäntarinat -työpajaa veti kirjailija Arto Seppälä. Osallistujat korostivat, että mikä tänään on arkea, on huomenna historiaa - omien kokemusten, muistojen ja näkökulmien jakaminen kirjoittamisen avulla on rikkaus paitsi kirjoittajalle, myös lukijoille, jälkipolville ja kirjoittajaryhmien vetäjille.

Koulutuspäivän materiaalia (mm. alustukset) on luettavissa osoitteessa http://www.vsop-ohjelma.fi/ikis.htm.

Aikuiskasvatus /2001

Teksti Leena Saloheimo

Vapaa sivistystyö käsittää ne kasvatuksen ja koulutuksen alueet, jotka toteutuvat kansalais- ja työväenopistoissa, kansanopistoissa, opintokeskuksissa ja -kerhoissa sekä kesäyliopistoissa, kirjastoissa ja liikunnan koulutuskeskuksissa. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain (21.8.1998/632) mukaan vapaan sivistystyön tarkoitus on tukea "yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa" elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa voidaan järjestää myös perusopetusta, lukio- ja ammatillista koulutusta kutakin koulutusalaa koskevan lain puitteissa.
Nopeutuvat taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutokset ja jatkuva uuteen reagoimisen ja sopeutumisen välttämättömyys ovat pakottaneet myös vapaan sivistystyön oppilaitokset, järjestöt ja niiden työntekijät ponnistelemaan oman alan ja työn kehittämisessä.

Vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys (VSOP) -ohjelma lähti liikkeelle Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön VSY:n aloitteesta syksyllä 1998. VSY on kansalais- ja työväenopistojen, kansanopistojen ja opintokerhojen kattojärjestö, jonka tehtävänä on kansainvälisen toiminnan lisäksi edunvalvonta ja alan kehittäminen. Tarkoituksena oli suunnitella kehittämisohjelma vapaan sivistystyön opetus- ja suunnitteluhenkilöstön kouluttamiseksi. VSOP-hanke laajeni myöhemmin kolmiosaiseen muotoon. Vapaan sivistystyön toimialojen yhteisen vision, tutkimuksen ja koulutuksen osa-alueiden ajatellaan rakentuvan keskenään vuorovaikutteisesti. VSY:ssä on vuonna 2001 kaksi päätoimista VSOP-työntekijää: Tytti Liinakoski hoitaa pääasiallisesti koulutusasioita, Leena Saloheimo tutkimuksen edistämisasioita ja kehittämishankkeita. Hanke on Opetusministeriön rahoittama ja sen on suunniteltu ulottuvan vuoteen 2004.

Vapaan sivistystyön tutkimuksen aallonpohja ja uudet haasteet

Vapaan sivistystyön tutkimus on osa aikuiskoulutus- ja -kasvatustutkimusta. Aikuiskoulutustutkimuksen kokonaismäärän kasvaessa voimakkaasti on vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvan tutkimuksen osuus romahtanut. Aikuiskoulutustutkimuksen tilaa ja muutossuuntia koskeneesta selvityksestä (Rinne&Vanttaja 1998) ilmenee, että aikuiskoulutustutkimuksessa on 1980-luvulta alkaen panostettu ammatillisen aikuiskoulutuksen tutkimukseen. Tähän ovat vaikuttaneet yhteiskunta- ja koulutuspoliittiset muutokset ja omalta osaltaan niitä seurannut tutkimusrahoituksen kohdistaminen työelämään suuntautuvan koulutuksen hyötytavoitteiseen tutkimiseen. Kun 1970- ja 1980-luvuilla runsas puolet aikuiskoulutustutkimuksista kohdistui vapaaseen sivistystyöhön ja vajaa neljännes ammatilliseen aikuiskoulutukseen, jo 1990-luvun alun tutkimuksesta 4/5 kohdistui ammatilliseen koulutukseen ja vain 1/5 vapaaseen sivistystyöhön (Rinne&Vanttaja 1998). Viime vuosina aikuiskoulutustutkimusta on tehty paljon hallinnon tarpeisiin (arviointitutkimus).

Vapaan sivistystyön tutkimuksen alueelle ei ole muodostunut selkeää tiedeyhteisöä eikä syntynyt tutkimuksellista jatkuvuutta. Vaikka aikuiskasvatuksen väitöskirjat ovat lisääntyneet merkittävästi 1990-luvulla ja vaikka graduja tehdään runsaasti myös vapaan sivistystyön teemoista, vapaan sivistystyön tutkimukseen perustuvia väitöskirjoja on syntynyt vain muutama (Rinne&Vanttaja 1998).
Tuomisto (Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö 1999) perustelee vapaan sivistystyön tutkimuksen tärkeyttä mm. seuraavilla yleisillä syillä:

• kaikki merkittävät yhteiskunnalliset toimintasektorit tarvitsevat kehittämisensä tueksi tieteellistä tutkimusta,
• käytännön ja teorian lähentäminen voi tapahtua vain alan tutkimustoimintaa kehittämällä,
• nykyisen muutoksen nopeus vaatii alan jatkuvaa pedagogista tutkimus- ja kehittämistyötä,
• alan kehittämisen pitää perustua "tutkivan kehittämisen" ajatukseen,
• osalle vapaan sivistystyön tekijöistä on tarjottava mahdollisuus tieteelliseen tutkimustyöhön ja jatkokoulutukseen sekä ammattiuralla etenemiseen.

Suomessa ollaan taas uudenlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, josta käsin myös vapaan sivistystyön tilaa, tehtäviä ja haasteita arvioidaan. Tutkimustarpeita syntyy ajankohtaisista tarpeista selkiyttää vapaan sivistystyön ja sen organisaatioiden tehtävää ja asemaa suhteessa markkinasuuntautuneeseen aikuiskoulutuspolitiikkaan ja yleisiin koulutusmarkkinoihin. Myös kansalliseen tietoyhteiskuntahankkeeseen, paikalliset ja kansalliset rajat ylittävän kansanvallan ja tasa-arvon kehittämiseen sekä syrjäytymisen estämiseen osallistuminen nostavat esiin kysymyksiä, jotka edellyttävät selvittämistä ja ratkaisua systemaattisen tiedonkeruun ja analysoinnin keinoin.

VSOP-ohjelma ja vapaan sivistystyön tutkimuksen vahvistaminen

VSOP-ohjelman puitteissa on tuotettu keskustelutilaisuuksien ja useiden palautekierrosten avulla vapaan sivistystyön eri toimialoja yhdistävä ja niiden kehittämistä suuntaava "Vapaan sivistystyön visio 2005" (Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö 2000a). Sen toimitti Seppo Niemelä. Visioasiakirjassa todetaan, että vapaan sivistystyön tehtävä on tukea elinikäistä oppimista ja sen Suomessa omaksuttuja laaja-alaisia tavoitteita, joita ovat persoonallisuuden kehitys, demokraattiset arvot, toimivat yhteisöt ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Vapaan sivistystyön keskeisiksi tunnuspiirteiksi todetaan vapaus, vapaa-ehtoisuus, omaehtoinen tehtävänhaku sekä helppo saavutettavuus. Vapaa sivistystyö voi lisäksi saada joitakin erityisiä, sen ydinosaamista hyödyntäviä tehtäviä, joissa sitä voidaan käyttää koulutuspoliittisten tavoitteiden välineenä. Tällainen tavoite on esimerkiksi tietoyhteiskuntaan siirtyminen ja siihen liittyvien perustaitojen opettaminen aikuiselle ja jo ikääntyneelle väestölle. Visioasiakirjan työstämisessä nousi esiin kolme tärkeää kehittämisaluetta: opitun tunnustaminen, ikääntyneiden opintopalvelut ja kansanvallan kehittäminen kansalaisyhteiskunnassa. Näistä on kustakin pantu alulle vst-toimialojen yhteisiä hankkeita.

VSOP-ohjelmassa on painopiste ollut henkilöstön koulutuksen alueella. Koska oppilaitosten työyhteisöillä on keskeinen merkitys vapaan sivistystyön identiteetin ja aseman vahvistamisessa, VSOP-ohjelma tarjoaa niille kymmenen opintoviikon kokoisia yhteisöllisyysopintoja. Niissä pyritään yksilöllisten opintojen ohella laaja-alaiseen työyhteisön kehittämiseen - yhteiset kehittämishankkeet muodostavat keskeisen osan koulutusta. Opinnoissa toteutetaan osallistavaa, tutkimuksellista ja soveltavaa otetta. Kehittämishankkeita esitellään mm. internetissä osoitteesta http://www.vsop-ohjelma.fi/oppi.html#1 löytyvien linkkien takana. Opetushenkilöstölle tarjoutuu ohjelman kautta myös mahdollisuus pätevöitymiseen. Koulutuksen toteuttajina on joukko yliopistoja ja korkeakouluja. Ensimmäiset yhteisöllisyysopintoryhmät aloittivat syksyllä 2000. Kahdeksan uutta opintoryhmää aloittaa yhteisöllisyysopinnot tulevana syksynä. Ne koostuvat lähes kolmenkymmenen työyhteisön edustajista.

VSOP-ohjelman tutkimustyöryhmän välitilinpäätöksessä helmikuulta 2000 (Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö 2000b) tarkasteltiin vapaan sivistystyön tutkimuksen tilaa ja tarpeita. Työryhmä teetti selvityksen ajankohtaisista tutkimustarpeista ja -kiinnos-tuksesta suomalaisissa vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Selvityksen mukaan kentällä on selvää kiinnostusta tutkimuksen tekemiseen ja jatko-opintoihin. Esiin otetut tutkimustarpeet ja -aiheet keskittyivät oppilaitosten kohderyhmien ja niiden koulutustarpeen ja -aktiivisuuden selvittämiseen, opetuksen ja oppimisen kehittämiseen sekä tehtävän, tavoitteiden ja identiteetin selvittämiseen. Työryhmä teetti myös listan Suomen yliopistoissa ja Pohjoismaissa 1990-luvulla harjoitetusta vapaan sivistystyön tutkimuksesta. Välitilinpäätöksen lopussa hahmotellaan usean yliopiston yhteistä kansalaisyhteiskunnan, demokratian ja kulttuurin tutkimusohjelmaa.

VSY haki VSOP-ohjelmalle määrärahaa alan tutkimustoiminnan organisoimiseen vuodeksi 2001. Opetusministeriön myöntämästä rahasta (250 000 mk) pääosa käytetään vapaan sivistystyön kentällä työskentelevien ihmisten oman tutkimustoiminnan vahvistamiseen ja vauhdittamiseen. Tutkimukseen suuntautuvalle kenttäväelle tarjotaan haettavaksi tutkimusstipendejä, jotka mahdollistavat päivätyöstä irtautumisen muutamaksi kuukaudeksi jonkin tutkimuksen kriittisen vaiheen toteuttamiseen. Lisäksi haettavana on matka-apurahaa kansainvälisiin tutkijatapaamisiin osallistumiseen, koska kansainvälisten yhteyksien syntymistä pidetään tärkeänä.

Vapaan sivistystyön tutkimuksen yhteistyöverkostoa rakentamassa

Suoran tutkimustyöhön kohdistetun rahatuen lisäksi on VSOP-hankkeessa ryhdytty luomaan tutkimuksen tekemisestä tai sen hyödyntämisestä ja seuraamisesta kiinnostuneiden toimijoiden verkostoa. Verkoston puitteissa pyritään tarjoamaan tutkimusta tekeville omasta työstä keskustelun ja palautteen saamisen mahdollisuus, luomaan ja vahvistamaan yliopistojen ja vapaan sivistystyön kentän yhteyksiä ja kokoamaan vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvia tutkimuksia ja ideoita sekä muodostamaan tutkimusohjelmia.

Mahdollisuuksia ja toimintamuotoja on selvitetty järjestämällä touko-kesäkuussa 2001 kolme alueellista keskustelutilaisuutta Jyväskylän, Lapin ja Helsingin yliopistojen kasvatustieteellisten tiedekuntien suojissa. Tilaisuuksiin kutsuttiin vapaan sivistystyön oppilaitoksien ja järjestöjen sekä yliopistojen väkeä. Vapaan sivistystyön tutkimuksen yhdyshenkilönä Helsingin yliopistossa on Kari Kantasalmi, Jyväskylän yliopistossa Anja Heikkinen ja Lapin yliopistossa Kari E. Nurmi.
Alueellisiin tilaisuuksiin osallistui yhteensä n. 30 vapaan sivistystyön tekijää, vajaa kymmenen yliopiston tutkijaa ja muutama gradua tekevä yliopisto-opiskelija. Osa oli VSOP-ohjelmaan tavalla tai toisella kiinnittyviä, osa oli kokonaan sen ulkopuolelta.

Paikalle tulleesta kenttäväestä akateeminen jatkotutkinto on jo seitsemällä ja jatkotutkintoa suorittaa tai sen suorittamista suunnittelee kymmenisen henkeä. Muu kuin jatkotutkintoon tarvittava tutkimus on tekeillä kymmenellä. Suuri osa osallistujista oli kasvatustieteelliseen tutkimukseen orientoitunutta, mutta yhteiskuntatutkimuksen ja historiatieteen edustajia oli myös joukossa. Keskustelutilaisuuksiin osallistui myös pieni joukko potentiaalisia tutkimuksen tekijöitä, jotka vielä tunnustelevat mahdollisuuksiaan. Osa keskustelijoista ei tähtää tutkimuksen tekoon lainkaan, vaan haluaa muuten ottaa kantaa, esittää kysymyksiä ja seurata alan kehitystä.

Osallistujien tutkimusaiheita ja kiinnostuksen kohteita olivat mm.

• vapaan sivistystyön olemus ja historia
• oppiminen ja opettaminen (mm. informaali ja nonformaali oppiminen, opetussuunnitelmatyö, opiskelijan ohjaus, internaattipedagogiikka),
• opiskelu koulutukseen osallistujan näkökulmasta,
• kasvattajuus,
• johtajuus,
• työssä kehittyminen,
• kulttuurien kohtaaminen,
• naisten koulutuksen problematiikka ja koulutushistoria,
• koulutuksen pullonkaulat, vapauden ja vallan ristiriita,
• arviointi, laatu

Kentällä toimivien tutkimusaiheita leimaa ongelmalähtöisyys: ne nousevat useimmiten käytännön työstä.

Jatkotutkintoon tähtäävien tutkimuksen tekijöiden kiinnittymiseen yliopistoihin ja akateemiseen kenttään on olemassa rakenteet ja käytännöt. Yliopistoilla on myös oma tutkintojen aikaansaamiseen liittyvä intressinsä. Olisi monin tavoin hyödyllistä saada kenttäkokemuksella varustettuja vapaan sivistystyön tekijöitä mukaan tutkimukseen ja seminaareihin perusopiskelijoiden rinnalle. Eräs luonteva työmuoto tutkimuksen tekijöille on yliopistovetoinen seminaarityöskentely. Myös yliopistojen välisen vapaan sivistystyön "tutkijakoulun" mahdollisuudesta puhuttiin. Jatkotutkintoon tähtäämättömien tutkimuksen tekijöiden integrointi toimintaan järkevällä ja motivoivalla tavalla vaatii jatkopohdintaa.

Kenttäväen mielestä keskinäisen yhteydenpidon ja vertaistuen järjestäminen on käytännössä tutkimustyön etenemisen kannalta keskeistä. Useimmille tutkimustoiminta on harrastuksenomainen juonne leipätyön ja muiden tehtävien ohessa. Omaa tutkimustyötä tukevan säännöllisesti kokoontuvan, tavoitteellisen yhteisön aikaansaamista pidettiin tärkeänä. Myös menetelmällisen osaamisen parantamista ja tieteelliseen otteeseen harjaantumista kaivattiin. Joitakin toimintamuotoja hahmoteltiin - seminaaria ja yhteistoiminnallista opintopiiriä pidettiin työmuotoina käyttökelpoisena.

Vapaan sivistystyön tutkimukseen ja keskusteluun suuntautuvalla yhteisöllä voi olla tehtävänään myös laajemmin keskustelun herättäminen ja ylläpito sivistyksellisistä ja aikuiskasvatuksellisista kysymyksistä ja muiden yhteiskunnallisten piirien kytkeminen mukaan keskusteluun. Tällöin tutkimusta tekevän tiiviin ydinryhmän ympärille rakentuisi löyhempi keskusteleva ja kantaa ottava piiri.

Yhteistyön ideointi- ja organisointityö jatkuu syksyllä 2001, sillä seuraavat alueelliset tapaamispäivämäärät on sovittu ja rekrytointia päätetty jatkaa. Vst-tutkimuksen opintopiiritoimintaa viritetään tutkimusta suunnittelevien ja tekevien tueksi. VSY:stä käsin vedetään syksystä alkaen vapaamuotoista, eri teemoin Helsingissä kokoontuvaa "tutkijakahvilaa" sekä vapaan sivistystyön tutkimuksen virtuaalista keskusteluryhmää, "Aulixia", joka otetaan käyttöön 16.8. Auliksen päivänä. Aulix-keskusteluryhmä yhdistää alueellisten ryhmien eri paikkakunnilla asuvat osallistujat ja eri puolilla maata toimivat ryhmät paikallisella, yleisellä tai temaattisella tasolla. Keskusteluryhmän käyttäjäksi pääsee ilmoittautumalla (nimi ja sähköpostiosoite) osoitteeseen leena.saloheimo@vsy.fi. VSY:ssä myös kerätään tietoja vst-tutkimuksen tekijöistä ja heidän aiheistaan ja välitetään yhteystietoja tekijöiden luvalla.

VSOP-ohjelmaa ja siihen liittyviä vapaan sivistystyön tutkimuksen edistämistoimia esitellään tarkemmin VSY:n kotisivuilla osoitteessa http://www.vsy.fi/vsop.

Lähteet:
Op 501 Laki vapaasta sivistystyöstä 21.8.1998/632. Opetustoimen lainsäädäntö. Jyväskylä: Lakimiesten kustannus.

Rinne, R., Vanttaja, M. (1998). Aikuiskoulutustutkimuksken tila ja muutossuunnat Suomessa 1970-luvulta vuosituhannen loppuun. Aikuiskoulutusneuvoston julkaisuja 14/1998.

Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö, 1999. Vapaan sivistystyön tutkimuspoliittinen paperi. VSOP-tutkimustyöryhmä 13.12.1999. http://www.vsop-ohjelma.fi/tutkpol.html 28.6.2001.

Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö, 2000a. VSOP3: Vapaan sivistystyön visio 2005.

Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö, 2000b. Välitilinpäätös: VSOP-tutkimustyöryhmän muistio 18.2.2000. http://www.vsop-ohjelma.fi/tuttili.html 13.7.2001.

(Aima 6/2001)

Teksti Anne Rosenius

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan koulutuksen kehittämisyksikön (TyKKy) ohjauksessa aloitti syksyllä 2000 kolme VSOP-hankkeen pilottia: Opintokeskusten, Tampereen Työväenopiston ja ns. Sekapilotti, jonka osallistujat olivat kansalaisopistoja, yksittäisiä vapaan sivistystyön opettajia ja toimijoita. Jokaisella pilotilla oli oma pääkouluttaja, ja erilaisia asiantuntijoita käytettiin tarpeen mukaan.
Kunkin pilotin taustalla oli Oppivan organisaation tavoite, jolloin opiskelu on osallistavaa, tutkimuksellista ja käytäntöön sovellettavissa. Myös oman työn opinnollistaminen oli tavoitteena: opintojen aikana syntyvä kehittämishanke ja sen tulokset ovat oman työn ja työyhteisön hyödynnettävissä. Yhteisöllisyys kulki läpäisyaiheena pilottiryhmissä, ja aihetta pohdittiin myös teoriassa.

Opinnot muodostuivat erilaisista kehittämistarpeista ja organisaatioiden sisäisistä tavoitteista. Esim. Opintokeskusten pilottien yhtenä hankkeena oli valmistaa käsikirja oppimateriaalien valmistukseen tai tuottaa itsearvioinnin perusmateriaalia omaan organisaatioon. Tampereen Työväenopiston yhtenä hankkeena oli laajentaa asiakaskuntaa. Avointen ovien päivä 21.8., koulutuksen jälkeen, oli eräs hankkeen konkreettinen toteutuma, joka onnistui hyvin.

Ns. sekapilotissa kaksi kansalaisopistoa työsti oman työyhteisönsä tarpeiden mukaisesti kehittämiskohteita .Yksittäiset vapaan sivistystyön opettajat sekä toimijat halusivat syventää omaa opettajuuttaan yhteisöllisen kehittämishankkeen lisäksi.

Jokainen opiskelija määritteli oma oppimisensa tavoitteet, ja koulutuksen sisällöt muotoutuivat sen mukaan. "Koulutuksen kokonaisuuden kannalta haasteellista oli yhdistää työyhteisön kehittämisen ja opettajuuden kehittämisen näkökulmat", toteaa VSOP-hankketta Tampereen yliopistossa koordinoinut KM Merja Huopainen. Koulutuksen lisäarvona hän mainitsee yliopistolliset opintoviikot (8 ov), jotka käyvät suoraan korvaaviksi pedagogisiksi opinnoiksi Tampereen yliopistossa.

Monille koulutukseen osallistuneille prosessinomainen lähestymistapa oli uusi. Kehittämishankkeen toteuttaminen, omat opinnot ja yhteisöllisyys piti hahmottaa ja koota kokonaisuudeksi, jolla oli yhteinen tavoite. "Kehittämishankkeiden vaikuttavuus näkyy yleensä pitkän ajan päästä, vaikka joitakin ennakointeja voi tehdä jo nyt", pohdiskelee Huopainen.
Kiitosta pilottihankkeissa onkin tullut muun muassa pedagogisiin opintoihin osallistuneilta, koska kyseessä on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus päästä opettajan pedagogiseen koulutukseen yhteisöllisyysopintojen kautta. Kuluvana lukuvuonna alkoivat vapaan sivistystyön toimijoille suunnatut uudet VSOP-ryhmät ja Opettajan pedagogiset opinnot (35 ov) Tampereen yliopistossa.

(Aima 6/2001)

Teksti Anne Rosenius

Ylöjärven työväenopiston viiden naisen työyhteisö päätti osallistua VSOP-opintoihin monestakin syystä syksyllä 2000. Rehtori vaihtui, kunta päätti käynnistää opiston myyntipalvelutoiminnan, tarvittiin yhä kiinteämpää yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa ja henkilöstöön tuli muitakin muutoksia.

Tampereen läheisyydessä sijaitseva Ylöjärvi on nuorekas, lapsirikas ja muuttovoittoinen kunta, mikä haastaa työväenopiston monenlaisiin toimintoihin. Aktiiviset asukkaat vaikuttavat vuosittain opiston opiskeluohjelmaan ja -tarjontaan. Senkin vuoksi opiston päätoimiselle henkilöstölle tuli tarve pohtia työväenopiston roolia ja asemaa, toimintojen kehittämistä sekä suuntaa. "Yhteisöllisyysopinnot tuntuivat tarjoavan tarvittavan ulkopuolisen tuen, jotta yhteinen työskentely opiston sisällä saattoi käynnistyä", kertoo koulutussuunnittelija Tarja Mieskolainen.

Tampereen yliopiston lähiopetuspäivät tukivat yhteisöllisyysopintojen jatkumista omassa opistossa. Lähtökohtana oli selvittää opiston toimintaa eri toimijoiden kannalta: opiskelijoiden, opettajien, kunnan, myyntipalveluasiakkaiden ja lopulta ydintiimin näkökulmasta. Päätavoitteena oli kehittää yhdessä työskentelyn tapoja ja ottaa käyttöön uusia toiminnan malleja. Mind map -työskentelyn, asiantuntija-alustusten, ohjattujen vuorovaikutusharjoitusten ja keskinäisen ajatusten vaihdolla löytyivät keskeiset kehittämisalueet ja hanke aikataulutettiin napakasti. Myös muiden koulutukseen osallistuneiden opistojen kokemuksia kuunneltiin.

Hanke jaettiin erilaisiin kehittämistehtäviin. Kanslisti Ulla Lehtonen työsti suunnitelmaa kurssimaksujen ja ilmoittautumisrutiinien uusimisesta. Rehtori Päivi Varjosalo keskusteli ja kehitti opiston tilojen käyttöä keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Kielten opettaja Anneli Rousti-Klemetti kehitti kielten opetusta, ja koulutussuunnittelija Tarja Mieskolainen kävi käsiksi kunnan sivistystoimen arviointisuunnitelmaan. "VSOP-opintojen ansiota on, että jokainen meistä valmisteli huolellisesti omaa hankettaan ennakkoon ja asiat etenivät odotettua joustavammin", pohdiskelee Tarja Mieskolainen.

VSOP-yhteisöllisyysopintojen antia on, että yhteinen eli opiston päämäärä on kirkastunut. Samoin kunnan organisaation ja kuntalaisten odotukset opistolle ovat selkiytyneet. "Työyhteisössä olemme oppineet tuntemaan toistemme toimintatapoja ja toimintarooleja, mikä helpottaa ymmärtämään erilaisuutta ja sen tuomaa vahvuutta koko opiston toimintaan", kiittelee Tarja Mieskolainen. Konkreettiset tulokset yhteisöllisyysopinnoista näkyvät vuosien 2001 - 2002 opinto-ohjelmassa: maksu- ja ilmoittautumiskäytännöt uusittiin, opetustilojen käyttöä keskitettiin ja kielten tarjontaa laajennettiin.

(Aima 6/2001)

Teksti Anne Rosenius

Rovalan Setlementissä toimivat kansalaisopisto ja kansanopisto muodostavat kokonaisuuden, joiden välistä yhteistyötä ja toimintaa henkilöstö halusi lähteä kehittämään VSOP-hankkeessa. Oppivan organisaation ja tiimityöskentelyn ideat tuntuivat kiinnostavan henkilöstöä, ja Lapin yliopiston professori Kari E. Nurmi johdatteli henkilöstöä aiheeseen.

Rovalan oppilaitokset jakautuivat neljään tiimiin, joille kullekin muodostui omat tavoitteet ja kehittämistehtävät: ilmoittautumiskäytännöt, maahanmuuttajien koulutus, majoituspalvelut ja atk-luokkien käyttö. Omien kehittämistehtävien lisäksi tiimit ovat opiskelleet henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmiensa mukaisesti yhteisöllisyysopintoja.

Opistojen ilmoittautumiskäytäntöä haluttiin kehittää asiakkaille entistä helpommaksi. Myös toimistohenkilöstön kaksinkertaista työtä haluttiin vähentää. Tavoitteena on, että opiskelijat voivat jatkossa ilmoittautua ja maksaa joko päätteellään, pankissa tai käymällä opistolla.

Maahanmuuttajien koulutustarjontaa ja opistojen mamu-yhteistyötä haluttiin tarkentaa ja vahvistaa toisessa tiimissä. Yhteys sidosryhmiin, kohderyhmän tarpeet ja yhteinen suunnittelu haluttiin tiivistää tiimityöskentelyn avulla. Valmista tulostakin on syntynyt: kansalaisopiston maahanmuuttajien suomen kielen kurssit opetussuunnitelmineen on uusittu ja yhteistyö sidosryhmien kanssa on tiivistynyt. Myös 200 markan opintosetelit on otettu käyttöön elokuussa 2001.

Asuntolatiimi on ottanut käyttöön uuden opiskelijoiden sisäänkirjautumiskäytännön ja laatinut tilapäisvieraille asumisohjeen. Tiedon kulkua ja yhteisiä toimintatapoja toimiston, siistijöiden, ruoka- ja opetushenkilöstön kesken on täsmennetty.

ATK-tiimi keskitti työnsä atk-tilojen käytön kehittämiseen, koska se katsoi tärkeimmäksi tehtäväkseen oppimisen ja opetuksen sujumisen. Tilavaraukset, opastus luokkiin ja tilojen saumaton käyttö ovat tuottaneet epäselvyyksiä, joten uusia ohjeita ja käytäntöjä on tarvittu.

"Tiimien työskentelyä on hankaloittanut yhteisen ajan puute. Toisaalta koko hankkeen sisin olemus ja yhteisöllisyyden käsite on keskusteluttanut meitä - mistä yhteisöllisyysopinnoissa on kyse. Kysymyksiä ovat aiheuttaneet opintoviikkomäärät ja opintojen koostumus. Kokonaisuus on kirkastunut ja päämäärä selkiytynyt, kun olemme yliopiston ja VSY:n kanssa käyneet keskustelua VSOP-yhteisöllisyysopintojen tavoitteista ja sisällöistä", kertoo rehtori Pirkko Vuoti - Vainikka. Yhteisöllisyyden käsitteen pohtiminen on tuottanut konkreettista tulosta, sillä Rovala-opiston linjoilla toteutetaan alkaneena työvuonna yhteisöllisyysopinnot (1 ov).