Aikuisen
luki-palveluiden
tarve: testausta, ohjausta ja
harjoituksia - haastatteluin toteutettu
tarvekartoitus
Aija Lund aija.lund (ät) tk-opisto.fi
TIIVIISTELMÄ RAPORTISTA
Kehittämishankkeen
työnimenä oli "Kansanopistojen
mahdollisuudet aikuisten luki-kuntoutukseen - tarpeet, palvelut ja
rahoitusmahdollisuudet", mutta haastattelujen pohjalta saamani informaation
myötä otsikko täsmentyi ja rahoitusmahdollisuuksien käsittely jäi pois
asiakkaiden/haasteltujen heterogeenisyyden vuoksi.
Kehittämishankkeeni
tarkoituksena oli selvittää, millaisia palvelutarpeita on aikuisilla, joilla on
lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus (lukivaikeus). Tämän tarvekartoituksen
toteutin haastattelemalla kuutta Luki-Tuki -keskukseen yhteyttä ottanutta
henkilöä (vko 10/2009). Tarvekartoituksen pohjalta suunnittelin tarpeisiin
vastaavia palveluja - erityisesti ohjauksen näkökulmasta. Ajatuksena oli, että
myös muut kansanopistot voisivat luoda vastaavaa palvelua, mikäli sille on
kysyntää. Tämän vuoksi halusin myös tietää, millaisia mielikuvia asiakkailla on
Luki-Tuki -keskuksesta.
Luki-Tuki
-keskus toimii Turun kristillisessä opistossa; se on perustettu
opetusministeriön hankerahoituksella vuonna 1993. Keskuksen tarkoituksena oli
tuolloin (1993-1995) tuottaa ryhmämuotoista luki-kuntoutusta aikuisille, joilla
on lukivaikeus. Tänä päivänä keskus tuottaa testaus- ja kuntoutuspalveluita
aikuisille sekä koulutusta muun muassa opettajille ja työvoimahallinnon
viranhaltijoille. Opetusministeriön hankerahoituksen päätyttyä Luki-Tuki
-keskuksen rahoitus on muodostunut muiden rahoittajien (OPH, RAY, ESR)
satunnaisista hankerahoituksista; Luki-Tuki -keskuksella ei ole pysyvää omaa
rahoitusta.
Haastattelurunkoni ensimmäisenä kysymyksenä
oli, millainen mielikuva henkilöllä on Luki-Tuki -keskuksesta. Vain yksi
vastaaja (haastateltava 4) liitti yksikön sen taustaorganisaatioon: "se liittyy Turun kristilliseen opistoon se
on niinku siellä". Muut (n=3) näkivät yksikön itsenäisenä: "se on sellanen keskus mist saa testausta ja
jotain juttui" (haastateltava 2) tai heidän mielikuvansa syntyi niin
sanotusti ulkoa annettuna: "työkkärissä
ne sano et mä voisin tulla tänne et tääl tehdään niit lausuntoi" (haastateltava
1); "eksä oo siel töissä se on vähän
niinku sä se koko sydeemi" (haastateltava 4). Voinee sanoa, että Luki-Tuki
-keskus ei tuota mielikuvaa, joka kertoisi sen palvelusta paljoakaan.
Esiin nousseet kuntoutustarpeet olivat -
vaikeuksien yksilöllisestä luonteesta riippumatta - hyvin yhdenmukaisia.
Jokainen haasteltava (N=6) toi esiin kolme ydintarvetta: testauksen, ohjauksen
sekä harjoitukset.
Sen sijaan näkemyksissä kustannusten jakamisesta oli osin
eroavuuksia; kaksi haastatelluista katsoi, että yhteiskunnan tulisi vastata
kustannuksista: "kyllä yhteiskunnan
pitäisi maksaa viulut" (haasteltava 5). Muiden (n=4) mielestä kustannukset
tulisi jakaa yksilön ja yhteiskunnan kesken: "joku omavastuuosuus pitää näissäkin palveluissa olla" (haasteltava
3); joskin oppivelvollisuuskoulussa opiskeleville palvelujen pitäisi olla
maksuttomia: "kyllä oppilaitten pitää
saada tarvitsemansa tuki ilmaiseksi" (haasteltava 6).
Testaus koettiin hyvin tärkeäksi
palvelumuodoksi. Testauksella nähtiin olevan merkitystä erityisesti
itsetuntemuksen kannalta: "mä haluan
tietää mikä mussa on vikana vai olenko mä vaan niin tyhmä" (haastateltava
5). Testauksen pohjalta saatava lausunto koettiin helpottavana; lausunnon myötä
käsitys itsestä tyhmänä ja laiskana poistui, tilalle tuli ymmärrys tietystä
ominaisuudesta: "tää on niin helpottavaa
mua ihan itkettää mä olen vuosia hakannut vaan päätäni seinään ja nyt sit tuli
tää kiitti tosi paljon" (haastateltava 2). Lausunnon pohjalta odotettiin
saatavan myös joitain tukitoimenpiteitä: "luulis
et opet nyt jotenki huomioi tän et mä saisin tukiopetusta tai jotain"
(haastateltava 3).
Ohjauksen tarve ja merkitys korostui
kaikilla haastelluilla, mutta osa (n=2) korosti, että ohjauksen tulisi
suuntautua erityisesti opettajiin: miten opettajat voisivat ottaa lukivaikeudet
huomioon omassa opetuksessaan ja tukea näin lukivaikeuksista
(aikuis)opiskelijaa; "kyllä opettajienkin
täytys jotain tehdä mä en pysy millään perässä vaik mä koitan kaikkeni"
(haastateltava 5). Muut (n=4) haastateltavat kaipasivat ohjausta itselleen:
mitä he itse voisivat tehdä omien oppimistaitojensa parantamiseksi: "kai mun pitäs koittaa itekin tsempata ja
ottaa vastuuta muuttaa joteski tyyliä" (haasteltava 4). Haastatteluissa
nousivat esiin tarpeet niin yksilölliselle kuntoutukselle että ryhmämuotoiselle
ohjaukselle/vertaistuelle: "mä tarvisin
sellasta kontaktia opettajaan ihan kahden kesken mut sit pitäs olla sellasta
yhteistä et kuulee miten muut selviytyy ja mitä ne niinko tekee" (haastateltava
2).
Kolmantena teemana olivat harjoitukset.
Jokainen haasteltava koki lisäharjoitukset tarpeelliseksi. Osa (n=2) korosti
harjoituksissa vinkkejä/ohjeita heille annetun materiaalin omaksumiseksi: "mä tarvisin vinkkejä et miten mä löydän sen
ydinasian niistä kirjoista ja miten mä muistan sen sit myöhemmin"
(haastateltava 1), kun taas muut (n=4) kokivat tarvitsevansa eriytettyä
materiaalia, jossa aineisto (tenttimateriaali, sosiaaliturvaetuudet tms.) ovat
tiivistetyssä, niin sanotussa selkokielistetyssä muodossa: "kai sen asian vois sanoo joteski lyhkäsemminkin" (haastateltava
5).
Yhteenvetona voisin todeta, että Luki-Tuki
-keskuksen (tai vastaavan yksikön) tulisi tarjota
*
testauspalveluita
(yksilö- ja ryhmätestaus)
*
ohjauspalveluita
(yksilö- ja ryhmäkuntoutus) sekä
*
harjoitusmateriaalia.
Harjoitusmateriaalissa tulisi huomioida
niin sanottu oppimisstrategioiden opettaminen sekä eriytettyjen materiaalien
tuottaminen. Jotta palvelut vastaisivat tarpeisiin ja ne olisivat saatavilla,
olisi Luki-Tuki -keskuksen profiloiduttava ja tiedotettava enemmän sekä
markkinoitava palvelujaan tehokkaammin ja osin kohdennetummin. Jatkohankkeen
aiheina tulisikin olla palveluiden tuotteistaminen ja niiden markkinointi sekä
rahoitusmahdollisuuksien pohtiminen.
Kehittämishankkeeni Aikuisen luki-palveluiden tarve: testausta, ohjausta ja harjoituksia - haastatteluin toteutettu tarvekartoitus osoitti, että tarvetta on niin yksilö- kuin ryhmämuotoisellekin luki-kuntoutukselle; näiden lisäksi korostui se, että harjoitusmateriaalissa tulisi huomioida oppimisstrategioiden opettaminen.
Aiemman selvitykseni (2007) teoriakatsauksessa totesin, että opintojen keskeyttäminen on merkittävä ongelma sekä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä että kansainvälisellä tasolla. Opintojen keskeyttämisen riski kulminoituu erityisesti erityisopiskelijoihin (mm. lukivaikeuksiset) sekä niiden opiskelijoiden kohdalle, joilla on ollut akateemisia epäonnistumisia aikaisemmalla koulutuspolullaan. Näin ollen opintojen keskeyttämistä tulisi ehkäistä erilaisin menetelmin, koska keskeyttäminen altistaa opiskelijan syrjäytymiskehitykselle; sen lisäksi sillä on huomattavat kansantaloudelliset seuraukset.
Keskeyttämistä voidaan pyrkiä ehkäisemään eri keinoin, esimerkiksi lisäohjauksella, joka keskittyy opiskelijan motivaation ja itsetunnon lisäämiseen sekä opiskelutaitojen parantamiseen ja lukikuntoutukseen (vrt. tarvekartoituksen tulos).
Näiden pyrkimysten pohjalta toteutin eräässä oppilaitoksessa pilottikurssin: Lisätukea opintoihin ja itsetuntemukseen. Kurssin sisältö koostui lukitestauksesta, erilaisista lukiharjoituksista, opiskelutekniikoiden harjoittelusta sekä itsetuntemukseen ja motivaatioon liittyvistä tehtävistä/keskusteluista. Tavoitteena oli siis lisätä motivaatiota ja itsetuntoa opiskelijana sekä parantaa lukitaitoja sekä opiskelustrategioita.
Kurssille osallistui kahdeksan opiskelijaa, jotka itse arvioivat tarvitsevansa lisäohjausta eli he ilmoittautuivat kurssille vapaaehtoisesti. Kurssi oli liitetty vapaavalintaisten opintojen tarjottimelle ja siitä oli mahdollisuus saada tietty määrä opintopisteitä/-viikkoja. Suorituksen saaminen edellytti aktiivista läsnäoloa sekä tehtävien tekemistä myös kurssin ulkopuolella.
Viisi kertaa kokoontunut (21 oppituntia + itsenäinen työskentely ja verkko-ohjaus) opiskelijaryhmä antoi kurssista hyvin myönteistä palautetta. Erityisesti he kokivat itsetuntonsa opiskelijoina muuttuneen myönteisemmäksi sekä opiskelutekniikoidensa parantuneen. Lisäksi he uskoivat ajanhallintansa parantuneen. Näin ollen heidän opintojen keskeyttämisriskinsä mahdollisesti pieneni ainakin tältä osin. Toivottavaa olisikin, että tämänkaltaisia kursseja järjestettäisiin myös jatkossa osana vapaavalintaisia opintoja. Näin voitaisiin vastata opiskelijoiden tarpeisiin ja ehkäistä opintojen keskeytymistä.
